valtionosuudet hyvinvointiin, miten käy kirjastoauton tai teatterin henkilötyövuosien?

Talousarvion käsittely on uuden valtuuston keskeinen haaste.
Haluan onnitella uuden valtuuston jäseniä ja varajäseniä ja toivottaa tsemppiä ja yhteistyötä haasteellisissa tehtävissä. Miten viedä olennaisia asioita eteenpäin nyt, mitkä ovat tulevan kauden talousarvioasioita, mitä ei voi jättää toteuttamatta menettämättä valtionosuuksia.... paljon näkökulmia mietittäväksi ja arvotettavaksi. Kuinka kulut toisaalta pidetään kurissa, miten satsataan ennaltaehkäisevään työhön esimerkiksi kulttuuripalvelujen avulla.

Itse kannan huolta miten talousarviossa varsin pienten hallinnonalojen, kulttuurin ja nuorisotyön asiat etenevät jo aloitettujen suunnitelmien osalta.

Siispä uusi kirjastoauto, johon valtiolta on saatu jo päätös valtiontuesta jos se käytetään viimeistään vuonna 2009, toivottavasti nostetaan investointilistalle. Tämä palvelee erityisesti perheen pienimpiä, koululaisia ja vanhuksia.
Nykyinen kirjastoautomme kun jää ansaitulle eläkkeelle ihan pian.
Pienkirjastot tai maakuntakirjastomme monine tehtävineen, niin hyviä kun ne ovat, eivät tavoita ihan kaikkia käyttäjiä ja ovat suhteessa kalliimpia ylläpidettäviä. Väistökouluilla ja syrjäisimmillä asuinalueella kirjastoauton merkitys on suuri.

Keskustelua kirjastoverkosta käytiin paljon kulttuuri-ja nuorisolautakuntamme 4-vuotisen toiminnan aikana ja hyviä tuloksia saatiin kuumankin keskustelun tuloksena: Kuokkalaan uusi pienkirjasto yhteistoimintapisteineen ja Kypärämäen kirjasto pienkirjastoksi, uusi kirjastoauto kuuluu tähän kokonaisuuteen myös. Asioita tulee siis tarkastella pidemmällä perspektiivillä ja koko alueemme näkökulmasta, ei voin tietyn asuinalueen. Mikä tosin oli lähellä halvaannuttaa koko kirjastoverkkokeskustelun lautakunnassa. Siis kaikkien kuntalaisten näkökulma kirkkaana mieleen.

Tärkeää on kohdentaa valtionosuuskorotukset kulttuuriin, kuten ne on tarkoitettu. Muutoin valtionosuusleikkuri kohdentuu kyllä näille toiminnoille vähentäen henkilötyövuosia. Tämä ei olisi meille ensimmäinen kerta. Toivottavasti uudet valtuutetut tekevät tässä asiassa viisaita, kauaskantoisia päätöksiä. Tukea näihin saa esimerkiksi opetusministeriön www-sivuilta, ministeri Wallinin kunnille lähettämästä paimenkirjeestä sekä vertailulaskelmista.
Oheinen "Teattereiden, orkestereiden ja museoiden valtionosuudet kasvavat" lainaus on opm:n verkkosivuilta 27.10.2008 päiväyksellä

"Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin on vahvistanut teattereiden, orkestereiden sekä museoiden valtionosuudet ja harkinnanvaraiset avustukset ensi vuodelle.

Teattereille osoitetaan varsinaiseen teatteritoimintaan yhteensä noin 46 miljoonaa euroa. Kasvua on noin 7,5 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi ministeri myönsi teattereiden valtakunnalliseen ja alueelliseen toimintaan sekä kehittämishankkeisiin 3 241 000 euroa. Orkestereille osoitetaan varsinaiseen orkesteritoimintaan yhteensä noin 17,9 miljoonaa euroa. Kasvua on noin 2,7 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi ministeri myönsi orkestereiden valtakunnalliseen ja alueelliseen toimintaan sekä kehittämishankkeisiin 543 000 euroa. Museoiden valtionosuuksien kokonaismäärä vuonna 2009 on yhteensä noin 30,5 miljoonaa euroa. Kasvua vuoteen 2008 verrattuna on noin 5,6 miljoonaa euroa.

Korotukset johtuvat teattereiden, museoiden ja orkestereiden valtionosuusjärjestelmän uudistamisesta.

– Ministeriö on ottanut huomioon vuoden 2009 henkilötyövuosipäätöstä tehdessään valtionosuusuudistusta seuranneen työryhmän väliraportin ehdotuksen liittyen henkilötyövuosien uudelleen kohdentamiseen niissä kaupungeissa ja kunnissa, joissa valtionosuuksia on käsitelty yleiskatteellisina ja korotuksia ei ole kohdennettu kulttuurilaitoksille, sanoo kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin. Myös valtiovarainvaliokunta totesi vuoden 2008 talousarviota käsitellessään, että valtionosuuksien korotukset on tarkoitettu vahvistamaan teattereiden, orkestereiden ja museoiden toimintaa ja piti välttämättömänä, että korotuksia ei käsitellä yleiskatteellisina kuntien taloudessa."

Pidetään näkökulma kulttuurin hyvinvointia ja terveyttä lisäävissä vaikutuksissa kaiken ikäisille kuntalaisille. Silloin päätökset ovat helpompia tehtäväksi eikä vastakkainasettelua tarvita eri hallinonalojen välillä.

kiitoksen aika

Tämä sunnuntaiaamu alkoi normaalista poiketen; kellonsiirto vaikutti siihen että tuli herättyä tosi aikaisin vaikkei mitään kiirettä olisi ollut.

Menimme lasten kanssa saunaan aamupalan jälkeen mieheni ollessa vaalilautakunnan hommissa.Eipä aamun sadesää paljon houkutellut pihaleikkeihin tuulen heitellessä isompiakin tavaroita kumoon.

Sauna ja kiireetön oleskelu, leipominen ja leikit lasten kanssa tuntuivat aivan ihanalta ja päivällä on ollut mittaa kun sen aloittaa jo kuudelta. Pari pientä kiukun purkaustakin mukaan mahtui, ehkä se kuuluu eskarilaisen ikään. Ulkoilun vähäisyys vaikuttaa kyllä heti lapsien käytökseenkin. Tuli siis todettua taas kerran, että liikunnalla on paitsi fyysisesti tervehdyttävä vaikutus niin myös henkisesti? Se auttaa jaksamaan ja välttämään myös veljen tai siskon kanssa käydyt kärhämät helpommin?

Vaalikahvilaan leipomaamme kakkua viedessämme iltapäivällä näytti sille että ihmiset olivat liikkeellä. Toivottavasti ikävä sää ei näy äänestysprosentissa.

Haluan kiittää kaikkia teitä jotka olette olleet kannustamassa ja tukemassa täällä Jyvässeudulla ja kauempana, jakamassa esitteitä ja tsemppaamassa. Yhteisten asioiden hoito on yhteistyötä ja olen kiitollinen ja iloinen, että minulla on ollut perheen ja ystävien tuki. Jännä nähdä minkälaisin lautakunnin, johtokunnin ja valtuustoin lähdemme liikkeelle uudessa Jyväskylässä. Työtä riittää ja näkökulmia.

Kiitos.

arvopohdintaa

Taas tänään pohdin arvojani ja minulle tärkeitä asioita. Jotka ovat syy olla mukana politiikassa ja Uuden Jyväskylän rakentamisessa perheille hyväksi paikaksi asua, elää ja toteuttaa itseään. Tähän muutamia mielessä pyöriviä asioita kirjasin parin vastakkainasettelun näkökulmasta. :)


Politiikkaa ja vaikuttamista yksin vai yhdessä?
"Politiikka ei ole yhden ihmisen tahdon ja näkemyksen läpivientiä, se on yhteistyötä jossa tarvitaan erilaisia näkökulmia, osaamista ja avarakatseisuutta. Tulevaisuuteen tähtääminen ja pitkäjänteinen työ tuo tuloksia, näkökulman tulisikin olla yhtä valtuustokautta kauempana. Hyviä käytänteitä ja historiaamme ei silti ole syytä unohtaa"

Yksityinen vai julkinen vai jotain siltä väliltä?
"Välineet tavoitteiden toteuttamisen sijaan eivät saa olla itseisarvoja.Onko palvelu tuotettu yksityisen toimijan tai kunnallisen palveluntarjoajan toimesta sopii hyvin esimerkiksi. Tärkeää on itse palvelu, sen tavoitettavuus ja laatu, sekä tietenkin kuntalaisen mahdollisuus valita. Se onko palvelu toteutettu yksityisen toimijan kanssa yhteistyössä tai omin voimin ei maksa kuntalaiselle enempää, esimerkkinä vaikkapa paljon puhutut terveyspalvelut. Tavoitteena hyvä, laadukas ja kustannustehokas palvelu. Eikä tässä kai sovi unohtaa työvoiman osaamista ja eläköitymistä ja niistä tulevia haasteita"

Pieni koululainen vai iso opiskelija?
Kouluverkkoselvityksen ja investointisuunnitelman yhteydessä on käyty keskustelua lukioverkosta. Onneksi kuitenkin on muistettu myös ne meidän perheittemme pienimmät oppijat joiden turvallinen ja terveellinen oppimisympäristö, sopivan kokoinen luokka, osaava opettaja ja tarvittaessa kouluavustaja, tutut koulukaverit ja mahdollisimman lyhyt koulumatka ovat tärkeitä.
Ja isommille toki vapaus valita ja erikoistua, tehdä omannäköinen opinpolku, asettaa tavoitteet omista lähtökohdista käsin hyädyntäen yhteistyötä yli rajojen niin tilojen, laitteiden, osaajien kuin kurssitarjonnan tai oppimissisällön suhteen. Tarpeet ovat erilaiset pienillä peruskoululaisilla kuin toisen asteen oppijoilla ja koulutuksen laadukkaalla toteutuksella.
Mutta välittäminen, ohjaus ja huolenpito korostuvat kaiken ikäisillä. Ja siitä tulee huolehtia riittävästi.

Koti vai työ? Oikeassa vai väärässä? Kulttuuri vai liikunta? Nainen vai mies? Oman alueen etu vai tasavertainen palvelu? Nuori vai vanha? Konserttisali vai konserttitalo? Puolityhjä vai puolitäysi? Yksi vaihtoehto kaikille vai valinnanvapaus?
Onneksi kaikki ei ole ihan mustavalkoista.

Kunnan kyky selviytyä - entä valtuutetun?

"Saatte uskoa jos pääsen valtuustoon teen teidän kaikkien muiden valtuutettujen olon mahdollisimman epämukavaksi..." ja kirosana päälle. Näin tavoitteellisesti ja yhteistyökykyisesti huudettiin SKP:n vaalikojulta eilen lauantaina Kävelykadulla.

Tuleva kausi ei tule olemaan helppo kuten kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne totesi kaikille valtuustoon pyrkivillekin lähetetyssä Kuntalehden uusimmassa numerossa:
" Keskeistä on m millainen kyky kunnilla on selviytyä elinkeinorakenteen ja väestörakenteen muutoksista, mikä on kuntatalouden kantokyky, kuinka pystytyään vastaamaan kuntalaisten palvelutarpeeseen ja miten varmistetaan osaavan työvoiman saatavuus"

Näiden haasteellisten teemojen ja paikallisten ratkaistavien kysymysten kuten kouluverkkoinvestoinnit, päivähoito, konserttisali, terveydenhoito, nuorten osallistuminen, harrastusmahdollisuudet, yrittäminen, työn ja perheen yhteensovittaminen, kaavoitus ym. tarvitaan kauaskantoista katsontaa, näkemystä ja priorisointia. Sekä yhteistyötä oman ryhmän sisällä ja yli puoluerajojen. Tavoitteena Jyväskylän kehittäminen perheille hyväksi asuinpaikaksi.

Nuorilla on väliä

Kulttuuri-ja nuorisolautakunnan kokouksessa tänään keskustelu keskittyi nuoriin ja nuorten vaikuttamiseen, nuorten huomioimiseen ja olojen kehittämiseen.
Hyvä niin. Näitä asioita vien eteenpäin. Aivastelujen lomassa kirjasin huomioita ja tärkeitä näkökulmia ylös.

Yhdessä tuumin lisäsimme päätösteksiin vaatimuksen nuorisotyöntekijöiden lisäämisestä, tilojen parantamisesta ja olemassaolevien tilojen aukiolojen lisäämisestä. Tämä teema on ollut koko lautakuntamme työskentelyn ajan esillä ja olemme tutustuneet nuorisotiloihin ja oloihin myös nuorten tiloissa kiertäen. Toki tilat ovat tulleet aeimminkin tutuiksi minulle jo opiskeluaikaisten projektien ja eduskuntavaalien vaikuttamis- ja nuorten ääniprojektin ym. kautta. Ja tulee taas ajankohtaiseksi omien lasten kasvaessa.

Onneksi kaikki nuoriin panostaminen ei tapahdu vain nuorisotoimen kautta, vaikkakin sen panosta meidän tulee huomioida enemmän uudessa Jyväskylässä. Monet eri sektorien ja hallintokuntien ratkaisut vaikuttavat myös nuorten oloihin.

Moniammatillinen yhteistyö on tärkeää, yhä tärkeämpää. Koti, koulu, nuorisotyö, sosiaalityö, harrastuskerhot, kolmannen sektorin toimijat, seurakunta, oppilashuolto, liikuntamahdollisuudet... Hieno uutinen oli erityisnuorisotyöhön satsaaminen projektirahoin yhteensä kuuden työntekijän verran. Tätä kautta toivottavasti saamme pysyvän ja toimivan mallin nuorisotyömme ja nuorten olojen huomioimiseksi yhä paremmin. Ja nuorisovaltuusto ja sitä kautta ajankohtaisiin asioihin vaikuttaminen etenee.

Perspektiiviä, tunnelmia ja toivoa - kulttuuria, oppilashuoltoa, välittämistä

Tänään illalla vaalikahvia, karkkeja ja esitteitä jakaessa ja keskustellessa monien jyväskyläläisten kanssa, nousi päällimmäiseksi tunne yhteisistä tärkeistä teemoista.

Tänään, niinkuin viime lauantaina ja sitä edellisenä Kävelykadulla ja talkookahvilassa, liittyivät teemat perheiden osallistumiseen, kulttuuripalveluihin kuten kirjastoauto ja uusi pienkirjasto muun muassa, taito-ja taideaineisiin koulussa, oppilashuoltoon, ohjaukseen ja kouluterveydenhoitoon, liikunnan tärkeyteen meillä aikuisilla ja lapsilla sekä tietenkin Uuden Jyväskylän palvelukulttuuriin ja yhteisen päämäärän löytämiseen. Yhteistyössä. Tänään puhuimme vain vähän nuorista, mutta sitä teemaa ei sovi unohtaa. Erityisen tärkeää on harrastusmahdollisuudet ja osallistuminen.

Vaikka luodaan uutta, ei ole syytä unohtaa hyviä käytänteitä ja historiaamme. Ne luovat perspektiiviä ja suunnan tulevaisuuteen. Kyse on tahtotilasta ja halusta uudistua, nähdä asioita meidän lastemme tulevaisuutta silmälläpitäen. Yhtä ajatusta tai näkökulmaa laajemmalle.
Ennaltaehkäisten, hyvinvointia lisäten yli sektorirajojen.

Kiitos hienoista keskusteluista ja näkökulmista sekä kannustuksesta.
Jatketaan yhteistyötä. Sillä sitä tarvitaan kun edessä on varmasti tiukkojakin ratkaistavia asioita heti ensimmäisessä valtuustossa, lautakuntatyöskentelystä puhumattakaan. Huomenna muuten kokoonnumme kulttuuri-ja nuorisolautakunnalla kauden toiseksi viimeiseen kokoukseen, jonka puheenjohtajana minulla on ilo toimia.

Opettavainen jakso, paljon viisaampi olen seuraavalla kerralla, jos minulle se mahdollisuus vaalien jälkeen suodaan.

Kulttuuri on yhteiskunnan otsonikerros

"Taito on tietoa, liikkuminen on ajattelua"
kiteytti teatterikorkeakoulun rehtori Paula Tuovinen tänään alustuksensa Suomalais-venäläisen kulttuurifoorumin avajaisissa aiheesta "Taito ja taide kouluissa - tiedon ja yhteisöllisyyden kivijalka".

Tänään Paviljongissa n. 160 venäläistä ja 180 suomalaista keskusteli kulttuurista, nuorista ja koulutuksesta ja tämän ja huomisen päivän aikana käydään yhteensä 135 neuvottelua yhteishankkeista.

Tilaisuuden alussa kulttuuriministerimme toi Tasavallan presidentin terveiset ja kertoi ajankohtaiset kulttuuripoliittiset näkymät mm. kulttuuriviennin tukeen ja EU:n vuoden 2009 Luovuuden ja innovaatioiden teemaan liittyen. Hallituksen lisäsatsaus kulttuuriin ja taiteisiin on ensi vuodelle 43 miljoonaa. Toivottavasti osaamme käyttää korotetut valtionosuudet (mm. teatteri ja sinfonia) oikeasti siihen mihin ne on tarkoitettu. Onneksi kulttuuriministerimme tulee seuraamaan vos-osuuksien nousua ja niiden käyttöä. Olisiko se riittävä porkkana?

Venäjän kulttuuriministeri puolestaan toi Venäjän presidentin terveiset ja kertoi vuolain sanoin, jotka simultaanitulkki käsittämättömän ammattitaitoisesti meille käänsi, yhteistyöstä ja Suomen esimerkistä heille.
Hänen mukaansa kulttuurin infrastruktuuri Suomessa, kuten Jyväskylässä, hämmästyttää Venäjällä ja siellä tehdään paljon asioiden rakentamiseksi samaan malliin esim. teattereiden ja museoiden osalta. Puheensa hän päätti isäntien, eli meidän jyväskyläläisten, kulttuuriosaamisen kehumiseen orkesterimme Sibeliuksen tulkinnasta. Hyvä Jyväskylä Sinfonia!

Useassa puheenvuorossa, kuten Venäjän Gnesinin musiikkiakatemian rehtorin puheessa, korostettiin lasten ja nuorten osallisuutta ja mahdollisuutta taiteen ja kulttuurin harrastamiseen ja sitä kautta myös ammattiin. "Kulttuuri on yhteiskunnan otsonikerros. Tavoitteena on että hengittäisimme paremmin"

Toivottavasti olemme viisaita ja satsaamme Jyväskylässä edelleenkin ja yhä enemmän kulttuurin, taiteisiin ja nuorisoon, sillä kuten Venäjän duuman kulttuurikomitean varapuheenjohtaja totesi puheensa alussa: "Suomen nuorisokaupunki Jyväskylä", on meillä mahdollisuus ja velvollisuus pitää yllä maineestamme tekojen kautta. Kulttuurikaupunki. Nuorisokaupunki. Hieno kulttuurin infrastruktuuri.

Satsaamalla nuoriin, kulttuuriin ja taiteisiin ennaltaehkäisten ja sosiaalisia verkostoja tukien, oppimisvalmiuksia kehittäen ja hyvinvointia tuoden.

maahanmuuttoa asteikolla yhdestä kymppiin

"Koronan peluu onnistuu ihan hyvin vaikka kiinalaisen kanssa" sanoi kuopuksemme 4-vee viikko takaperin aamiaispöydässä. Ja muisteli vuosi sitten tapaamista uuden sukulaispoikamme kanssa ja leikkejä ilman yhteistä kieltä. Leikin ja laulun kieli on usein helposti ymmärrettävää, vaikka toinen tulisi Kiinasta ja toinen Jyväskylästä.

Palasin juuri maahanmuuttaja-aiheisesta paneelikeskustelusta Jyväskylän kaupunginkirjastosta. Keskustelu oli vilkasta ja antoisaa.

Tässä muutamia paneelissa esiintuomiani asioita ja näkökulmia liittyen pakolaisten vastaanottoon, kotouttamiseen ja aikuisten koulutukseen ja työllisyyteen. Pötköön kirjoitettuna ja osin irroitettuna laajemmasta kokonaisuudesta, nämä kuitenkin sivun reunaan raapustin paneelin aikana ja niistä puhuin.

Kotouttaminen on yksilöllinen prosessi, ei kertaluontoinen tapahtuma. Edistetään erityisesti nuorten ja naisten kotouttamista.
Työ, koulutus ja kielitaito ovat kotouttamisen tärkeitä painopisteitä.
Oppisopimuskoulutus. Hallituksen linjaus ammatillisen koulutuksen aloituspaikkamäärän nostamiseksi.
Pakolaisten vastaanotto on vapaaehtoista kunnille, Jyväskylän pakolaismäärää vuodessa voi tarkastella uudelleen Uudessa Jyväskylässä. Sen on oltava suunnitelmallista ja mitoitettua tähtäimenä kotouttaminen ja työllisyys. Niiden asioiden tulee olla kunnossa.

Yhteistyötä yli sektorirajojen sekä maahanmuuttajien että kantaväestön kesken tulee mahdollistaa, tiedottamista ja neuvontapalveluja helpottaa sekä hyödyntää maahanmuuttajien osaamista kotouttamisessa. Hyviä esimerkkejä maahanmuuttajien rekrytoinnista voisi tuoda esiin jotta työnantajat ja työpaikat saavat tietoa ja ennakkoluuloja poistetaan. Myös kielitaidon vaatimuksia on syytä tarkastella työn lähtökohdista, tarvitaanko esim. kaksikielisyyttä tietyissä töissä?

Kulttuurin ja liikunnan sekä harrastustoiminnan merkitys. Monikulttuurisuuskeskukseen liittyy tila, mutta ennenkaikkea se on toimintaa ja arvoja, se voi olla työnhakuklubi, toteuttaa yhden luukun periaatetta yhdessä kolmannen sektorin, yritysten, kunnan ja järjestöjen kanssa sekä auttaa tiedottamisessa. Monikulttuurisuus on rikkaus ja luovuuden lähde, kansainvälisyys lisääntyy ja työelämässä siitä voi olla hyötyä.

Puhuimme oikeastaan aika vähän perheista, lapsista ja nuorista tai koulutuksesta ja kulttuuripalveluista ja yleensä harrastamisesta esimerkiksi liikunnasta ja niiden kautta yhteiskuntaan integroitumisesta. Ne ovat minulla lähellä sydäntä ja lautakuntatyöskentelystä myös tuttuja.

Viimeistä kysymystä odotin jännittyneenä ja se kuului yleisöstä: Asteikolla 1-10 kerro kuinka mausteista ruokaa teillä syödään kotona?


vastaus on 8

Betten ja Boon avioliiton kautta välittämiseen

Eilinen ensi-ilta teatterissa Betten ja Boon avioliittoa seuratessa sai ajatukset liikkeelle. Vaikka esityksessä oli paljon sulateltavaa; päällekkäistä kudosta, erilaisia tehokeinoja, rajujakin tekstin pätkiä, hieno valosuunnittelu ja toteutus, roolisuorituksista puhumattakaan, naurua, ihmetystä, liikutusta, oli kotimatkalla ajatus lähinnä lähimmäisen ja perheen jäsenen välittämisessä sekä toisen ihmisen arvostamisessa. Ja siitä jatkui juttumme vielä kotona mieheni kanssa. Arvopohdintaa johon teatteriesitys antoi potkua.

Välittämisestä oli tämänkin päivän lehdissä. Hesarissa opetusministeri Sarkomaa väläytti lakia oppilashuollosta. Myös tietosuojaa koskeva lainsäädännön muutos tulee keväällä eduskunnan päätettäväksi. Hyvä. Näistä asioista keskusteltiin paljon viikonloppuna Terveystalkoissammekin Kävelykadulla.

Mikään laki tai maailman raha ei silti voi korvata tai pakottaa meitä välittämään toisistamme. Niiden avulla voidaan ohjailla toimenpiteitä ja resursointia tiettyyn suuntaan ja panostusta tarvitaankin oppilashuollon parantamiseen ja opetushenkilöstön täydennyskoulutukseen sekä valmiuksiin kohdata yhä moninaisempia haasteita.

Ajatuksen siirtämistä yhä enemmän ennaltaehkäisevään toimintaan.

Talkoita ja hyvinvointiaiheista keskustelua

Eilisestä opetusministeri Sarkomaan vierailusta ja talkoista Jyväskylässä jäi hyvä olo.Yhdessä saimme aikaan talkoot, joissa mm. kerätään lapsille urheiluvälineitä yhteistyössä MLL:n kanssa. Lasten liikuntaharrastuksen ja liikkumisen tukeminen on tärkeä asia ja se tukee niin fyysistä kuin sosiaalista kehitystä.

Eilen Kävelykadulla käydyt keskustelut olivat hyviä ja aiheet tärkeitä meille jyväskyläläisille. Kiitos niistä, vinkeistä ja kannustuksesta myös. Mielestäni paras anti poliitiikassa ovat juuri keskustelut ja tutustuminen uusiin ihmisiin eri teemojen äärellä.

Tästä on hyvä jatkaa yhteisten asioiden äärellä. Sillä työtä on vielä paljon Uudessa Jyväskylässä perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi.

Analytics

Hyvinvointia luovuuden ja taitoaineiden kautta

Hyvinvointia luovuuden sekä taito- ja taideaineiden kautta


Keskustelimme mieheni kanssa tänään aamupalapöydässä taito-ja taideaineiden merkityksestä sekä niistä konkreeteista toimista mitä niiden kautta voisi tuoda koulumaailmaan. Hyvinvointia ja ennaltaehkäisyä.

Kun tavoitteenamme on luovuuden edistäminen koulutuksessa, edellyttää se luottamusta lapsen ja nuoren kykyyn hyödyntää omia luovia voimavarojaan.
Luovuus ja ongelmienratkaisukyky eivät kehity sattumanvaraisesti vaan sitä voidaan edistää pedagogisin ratkaisuin. Valitettavan usein lasten ja nuorten luovien voimavarojen kehittäminen jää suorituspaineiden alle. Koulujärjestelmässä tieto- ja osaamistarpeiden vaatimukset lisääntyvät tiedon lisääntymisen ja yhteiskunnan muuttumisen vuoksi. Silloin mahdollisuudet keskittyviin ja aikaakin vieviin syventäviin opintoihin ei ole. Eikä näin ollen ennaltaehkäisevän kasvatuksen ja hoidon merkitystä vahvisteta.

Teot ovat kauneinta puhetta. Me voimme huomioida taito- ja taideaineiden merkityksen varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa yleissivistävässä koulutuksessa ja aina opettajien koulutuksessa. Vähentämällä tarpeettoman informaation määrää oppiaineissa sallimme luovuuden ja taitoaineiden oppimisen. Keskustelun ja kyseenalaistamisen salliminen voi ylläpitää luovuuden kulttuuria. Avoin ja erilaisuutta salliva ilmapiiri on edellytys luovuudelle.

Me voimme edistää taito - ja taideaineiden asemaa yleissivistävässä koulutuksessa tuntikehyksistä päätettäessä. Eriyttämällä opetusta huomioimme eri tavoin lahjakkaat lapset. Osaamista tunnustamalla voimme hyödyntää nuoren taideharrastuksen osaksi valinnaisia tai syventäviä opintoja toisella asteella.

Painopistettä tulisi siis siirtää määrästä laatuun. Erilaisia tapoja panostaa taideaineisiin on muitakin kun tuntimäärän kasvattaminen.

Luku sekä taito-ja taideaineiden vuorovaikutus voidaan toteuttaa esimerkiksi musiikin ja matematiikan yhteyden korostamisella tai kuvataiteen ja vaikkapa luonnontieteellisten ilmiöiden yhdistämisellä sekä hyödyntämällä harrastuskerhojen, taiteen perusopetusta antavien oppilaitosten ja taiteilijoiden yhteistyötä. Hyvä esimerkki tästä on esimerkiksi Kulttuuriaitan toiminta. Myös riittävät harrastusmahdollisuudet, kuten tavoitteellinen taiteen perusopetus, ja siihen riittävä resursointi kuntaosuuksista päätettäessä antaisi useammalle lapselle ja nuorelle mahdollisuuden itsensä ilmaisemiseen ja kehittämiseen. Tämä varmasti näkyy ja kuuluu myös perheiden arjessa. Ja antaa hyviä eväitä ammattiin kuin ammattiin jatkossa.

Jokainen lapsi joka löytää omat lahjansa voi suunnata positiivista energiaa ja iloita siitä harrastuksen tai ammatin kautta. Koulu voikin tukea oppilasta löytämään omat lahjansa ja vahvuutensa ja motivoida harrastamaan tai opiskelemaan sitä, mistä nauttii. Oppilaiden ja opiskelijan hyvinvointia voimme edistää ja seurata laatimalla koulutusorganisaatioissa vuosittain hyvinvointikertomus ja sisällyttämällä kaikki oppilaan tai opiskelijan hyvinvointiin tähtäävät toimet osaksi koulutuksen laadunhallintaa ja laatujärjestelmää.

Loppujen lopuksi kyse on muustakin kuin pelkästään rahasta, enemmän taas tahtotilasta ja arvovalinnoista. Riittävän pienet ryhmäkoot toki vaativat meiltä resursointia, osa edellä mainituista on toteutettavissa yhteistyötä lisäämällä ja toimintatapojamme kehittämällä.

miten sinä voit

Kurkussa tuntui iso möntti seuratessa torstaina uutisointia seminaarin keskeltä ja yrittäessä saada miestäni kiinni varmistaakseni että kaikki on hyvin Keuruulla.

Anonyymin kommenteissa tarjottiin ratkaisuksi veronkorotus ja raha.
Onko veronkorotukset oikea ratkaisu vastaavan ennakointiin? Ei kai kaikki voi olla pelkästään rahasta kiinni. Se vasta olisikin surullista. Ei kai välittämistä voi ostaa, rakkautta ja huolehtimista perheen jäsenten kesken, toisen ihmisen vaikkapa koulukaverin tai työtoverin kuulumisen kyselemistä, uskallusta puuttua kiusaamiseen, rajojen asettamista. Ne ovat enemmänkin arvoasioita.

Tarvitaan osaavia ammattilaisia, ja koulutusta opettajille erityistarpeisiin vastaamiseen, riittävää moniammatillista tukea lapsille ja nuorille. ja niin, näihin tarvitaan resursointia ja voimavarojen suuntaamista.
Tulisiko sen kohdistua ennen kaikkea perheiden tarpeisiin ja lapsien harrastus ja itseilmaisumahdollisuuksiin, vanhempien jaksamisen tukemiseen...

Asioita ei tehdä paremmaksi kyynisyydellä tai toisia ihmisiä haukkumalla tai arvostelemalla. Niihin voidaan vaikuttaa itse, me ihan jokainen. Lähtien vaikkapa omista rakkaista ihmisistä, perheen jäsenistä ja ystävistä.
Miten sinä voit tänään? - kysymys on hyvä alku

ennakointia, välittämistä, huolenpitoa - surullinen päivä

Tekstiviesti mieheltäni tavoitti minut puolen päivän jälkeen Helsingistä kokouspaikan ulko-ovelta ja kyyneltä ei voinut estää.
Uutiset kännykässä varmistivat surusanoman.
"Kouluammuskelija surmasi yhdeksän". Iltauutisissa tuo luku oli noussut kymmeneen sekä surmansa sai myös ammuskelija.

Miksi ihmeessä tällaista tapahtuu?
Miten vastaavaa voisi ennaltaehkäistä? Vai ruokkivatko aiemmat tapaukset aina vaan uusia? Ei kai mediaa ja verkkoa voi yksistään syyttää?

Paluumatkalla Jyväskylään ennalta aikomani tehtävät työkoneella tuntuivat varsin turhilta tämän tapahtuman rinnalla. Huomisen aamupalaverin valmistelun keskeytti koko ajan miettiminen kuinka tuollaisessa tilanteessa voi toimia. Onko oppilaitosten rehtoreiden, päälliköiden ja opettajien työ nykyään kriisivalmiuksien ylläpitämista ja tiedottamista? Voisiko se vielä olla muutakin, sitä minkä takia suurin osa innokkaista ja ihanista nuorista tulee oppilaitokseen; oppiakseen elämää, työtä tai jatko-opintoja varten.

Maisemat vaihtuivat ja auringonpaisteessa loistivat upeat ruskan värit kuta lähemmäs Jyväskylää juna saapui.

Voitaisiinko oppilaiden ja opiskelijoiden pahoinvointia ehkäistä ja elämänhallintataitoja tukea resursoimalla enemmän kouluterveydenhuoltoon, kuraattori-ja psykologipalveluihin? Varmastikin.
Mutta huolenpitoa, välittämistä, vuorovaikutusta sekä uskallusta puuttua mahdollisiin merkkeihin tarvitaan kaikilta aikuisilta.

Tiedän, että suurin osa opiskelijoista voi hyvin. Ja haluan säilyttää uskoni ihmisten hyvään antamatta liialle pelolle tai kyynisyydelle valtaa.

Tällaiset tapahtumat eivät voi olla kuitenkaan jättämättä jälkiä.
Niistä perheistä, ystävistä ja opiskelukavereista puhumattakaan.



Ei ole sanoja

valtuustolistoja ja julkisuutta

Huomenna on taas Jyväskylän kaupunginvaltuuston kokousilta.

Listan aiheet kirvoittanevat näin vaalien alla puheenvuoroihin, joita on totuttu kuulemaan osin julkisuuden toivossa. Koska olen ryhmämme toinen varavaltuutettu, olen ollut useissa valtuuston kokouksissa kuluneen kauden, ja sitä edeltäneen, aikana ja yleensä aina ryhmämme kokouksessa ennen valtuustoa.
Näin pysyy hyvin kärryillä siinä missä mennään. Kaiken muun yhteydenpidon lisäksi.

Moni asia päätetään valtuustossa. Aika moni asia on valmisteltu jo lautakunnassa ja siellä monipuolisesti keskusteltu ja selvitetty. Eri vastuualueiden jäsenemme valtuustoryhmässämme raportoivat aina kyseiseen asiaan liittyvät taustat ja menettelyn. Näin paras osaaminen saadaan jaettua koko porukalle. Ja keskustella. Ja tarvittaessa siitä voi valtuuston kokouksessa sanoa näkemyksensä, niin kuin toki kuka tahansa muukin valtuutettu. Oma vastuualueeni on kulttuuri-ja nuorisolautakunnan asiat. Se on luonnollista sillä toimin sen lautakunnan varapuheenjohtajana.

Onkin todella tärkeää, että lautakunnan jäsenten ja valtuuston ja hallituksen välillä on toimiva yhteys, mielellään tietenkin lautakunnissa on riittävä edustus valtuutettuja. Näin viesti toimii ja asioiden eteneminen ja päätöksenteko helpottuu.
Aina yhteistyö ei ole helppoa, ei ollut meidänkään lautakunnan alku ihan helpoin talouden tasapainottamisen pyörteissä. Mutta selvittiin ja saatiin hyviä asioita aikaan ja opittiin toimintatapa halutun suuntaisen tuloksen saavuttamiseksi.

Se vaatii yhteistyötä ja osaamista sekä kunnallisen päätöksentekoprosessin ymmärtämistä. Sekä ehkäpä vähän nahkan paksuunnuttamista :). Kun puhutaan asioista ja niiden ratkaisemisesta, ollaan oikealla tiellä, jos mennään henkilökohtaisuuksiin on se aivan eri asia. Mutta näinhän se on monessa muussakin jutussa, ei vaan luottamustehtävien hoitamisessa.

On jännittävää nähdä minkälainen valtuusto ja lautakunnat muodostuvat Uuteen Jyväskylään. Miten mielelläni olisin mukana edelleen kulttuuri- ja nuorisoasioihin liittyen, toki muuhunkin; kuten koulutukseen, oppimiseen ja perheiden arkeen liittyvissä asioissa. Hyvinvoinnin edistämisessä.

Pyrin olemaan luottamuksen arvoinen ansaitakseni jatkopaikan.


Niin ja kiitos kommentista kirjoitusvirheisiini liittyen. Pahoitteluni.
Ei riittäne selitykseksi myöhäinen kirjoitusaika lasten nukkuessa jo ja pienen pieni fontti kannettavan ruudulla ilman oikolukuohjelmaa. Onneksi ei ole kyse virallisesta asiakirjasta vaan ajatuksenvirtatekniikalla tuotetusta kirjoituksesta.
Silti, ei riitä selitykseksi.

Vaalislogan

Aamupalapöydässä mieheni luku Hesaria ennen työpaikalleen lähtöä tänään ja huikkasi minullle keittiöön, että "kerropa mikä teidän puolueen vaalislogan on"

Olohuoneesta esikoisemme vastasi salamannopeasti kovaan ääneen "Karkkia tai kepposia"
Ratkesimme molemmat nauruun ja mietimme riittäisiköhän huumori jos todellakin laittaisi tuon lauseen lehtimainokseensa? Lasten näkövinkkelistä politiikka voikin olla karkkeja, ilmapalloja ja yhteisiä tapahtumia toreilla. Ihan leppoisaa tuohua siis.

Vaikken myönnäkään olevani mikään tosikko, taidan sittenkin miettiä jonkun astetta kuivemman ilmaisun. Ähäkutti.

Lasten suusta kulttuuripolitiikkaa

Selasin taas lasten kulttuuripoliittista ohjelmaa siivotessani työhuoneemme kirjahyllyn kaappeja paperipinoistani. Aikamoinen kasa mietintöjä, selvityksiä, budjettikirjoja ja esityslistojen liitteitä.
Silmiini osui sivu, jossa on Jyväskylän seudun 5-luokkalaisten ajatuksia siitä, mitä on kulttuuri.

"Kulttuuri on tavallaan harrastusta
Ja mitä me tehdään päivittäin
Se on maantapa
Erilaisia ihmisiä ja eläimiä
Oma kieli ja uskonto
Yhteistoimintaa"

Hieno ja kattava näkemys. Kulttuuri ei todellakaan ole vain pienen joukon elistististä toimintaa, mitä joskus valitettavasti jonkun valtuutetunkin suusta olen kuullut.
Se on meidän kaikkien arkea rikastuttava ja hyvinvointiamme lisäävää vuorovaikutusta.

"Sivistystä
Hyvää käytöstä
Ihmisen tekemää työtä

En osaa selittää,
mutta se on ehdottaman tärkeää!"

Niin, lasten suusta kuulemme usein totuuden. Ajatuksia arkipäivästämme

Miten on mahdollista- kysymys, vaalivilppiä ilmassa

Kuopuksemme kysyi aamupalapöydässä tänään lukiessani aamun Keskisuomalaista "Miten on mahdollista saada valokuvat tuohon lehteen?"
Hyvä kysymys ja yritin selittää asian mahdollisimman yksinkertaisesti käyttäen tuttuja esimerkkejä omasta kamerastamme, kuvista tietokoneellamme, printteristä pöydällemme. Ja aika vaikealtahan selitykseni toden totta kuulosti.
Lopuksi pikkumies totesi että: "Jaa, painokoneesta ne kuvat tuohon lehteen tulevat" ja jatkokysymys: Mistäpä sitten tuo ikkuna on tehty ja miten?"

Samalla lailla ihmettelin lehden luvun jälkeen käydessäni tsekkaamassa sähköpostit ja kurkistaessani varjovaalisivuille ennen töihin lähtöä. Miten on mahdollista, että Tynjällä on tuollaiset äänimäärät? Mistähän ihmekoneesta nuo luvut ovat tulleet? Sillä ei kai Keski-Suomessa voi olla noin monta kommunistia?

Selitys löytyikin käydessäni katsomassa tilanteen uudelleen töistä palatessani ja lukiessani tiedotteen vaalivilpistä.

Sitten ihmettelinkin jo toista kysymystä, Miten on mahdollista että itselläni on niin vähän ääniä? Missä kaikki aiemmin äänestäneet ovat? Tämän selvittäminen onkin jo monimutkaisempaa ja siinä tuskin on vilppiä :). Selitys liittynee enemmänkin siihen, etteivät kaikki ole vielä heränneet vaalien läheisyyteen ja eivät koe varjovaalia todenmukaiseksi. Tai he ovat itse asettuneet nyt ehdolle, joka olisi positiivisin juttu. Tai...

Äänestyspäivä ratkaisee. Tällaiset nettivaalit vaan voivat ohjailla joidenkin kuntalaisten äänestyskäyttäytymistä. Onko se hyvä vai huono asia? Hyvä silloin jos se saa ihmiset liikkeelle, huono juttu silloin jos vaalivilppien avulla yritetään saada lisää äänestäjiä jotka haluavat "olla voittajan puolella"

Tänään on nyt - aikaa yhteisten asioiden hoitamiselle?

"Tänään on nyt" totesi tyttäremme mietteissään päivän puuhien jo uuvuttamana mutta mieli skarppina.
Tuohonkin lauseeseen kätkeytyy niin monta viisautta joita piti oikein pysähtyä miettimään. Varsinkin hänen luonteellaan, joka suunnittelee aina asioita eteenpäin varsin pitkällekin, sen piti tarkoittaa hänelle oikeasti jotain suurempaa.
Niin minullekin.

Kalenteri täyttyy kiivasta tahtia kokouksista ja töistä.
Pöydällä ja jääkaapin ovessa kutsu tanssifestivaaleille, kutsu Kuokkalan kirjaston avaijaisviikolle (joka muuten viimein saatiin aikaan meidän lautakuntammme aikana!), kutsu Helsinkiin, kutsu Turkuun kulttuuripääkaupungin suunnitteluun, kutsu Suomi-Venäjä tilaisuuteen, kutsu ehdokastilaisuuteen, kutsu foorumiin...

Uuden Jyväskylän valtuustoon haluavia on huikea määrä.
Vaalityö on mukavaa, se voi olla raskastakin, mutta aivan varmasti uuden valtuustoon päätökset ja alkutaivat, sekä lautakuntien työ tulee sitä myös olemaan. On hyvä varautua tähän ja tiedostaa se. Apua asioiden hoitoon tietenkin tuo jos kaikki ei ole ihan uutta ja ajan voi käyttää substanssin läpikäymiseen eikä niinkään hallintolain, hyvän kokouskäytännön ym. opetteluun. Sen vuoksi koin, että minulla on mahdollisuus edelleen hoitaa asioita ja paneutua päätösten valmisteluun sillä tarmolla minkä se oikeasti vaatii. Uskon nimittäin kantapäänkin kautta jo tulleen opetelluksi muutama perusasia ;).

Kaikkein tärkein kutsu on kuopuksemme vilpittömällä ilolla askartelema punainen taideteos joka kädessään hän odottaa meitä töistä kutiin tultua.
Se kutsu pysäyttää ja se kutsu siirtää kaikki edelliset sivumpaan. Siispä anteeksi pyydän, jos ja kun en kaikkia kutsuihin osallistu, sillä elämä on tänään ja nyt ja se loistaa kaksista pienistä silmistä.

Ehkänäkökulma - oppia Esa Saariselta

"Salli itsesi ajatella onnellisuuden, riemullisuuden näkökulmasta"

totesi Esa Saarinen tänään luennolla jonka tarkoitus oli auttaa saamaan uusia näkökulmia ja innostavuutta asioiden tarkasteluun. Toimii niin työelämässä kuin parisuhteessa. Ja esimerkitkin olivat molemmista.

Ole läsnä sille mitä teet, rinnalla oleminen ja kannustaminen synnyttävät uutta, maagista nostetta. Tämänlainen kiteytys mielessäni lähdin tilaisuudesta ja
suuntasimme eskariopen luo mieheni kanssa keskustelemaan esikoisemme oppimiseen liittyvistä asioista. Keskustelu oli todella tärkeä, innostava ja antoisa. On hienoa, että koulu ja koti tekevät yhteistyötä rinta rinnan lapsen ja nuoren parhaaksi.


YKSINKERTAISIA ASIOITA?

Asiat ovat monesti yksinkertaisia nimetä, niin kuin vaikkapa keskeiset kehittämisen kohteet uudessa kunnassa, mutta tavattoman vaikeita ajatella läpi.
Me reagoimme määrätyllä tavalla joka pohjaa kokemuksiimme ja kielteinen kokemus on paljon vahvempi kuin positiivinen ja aiheuttaa negatiivista kerrointa. Se näkyy valitettavan usein ja monesti, täytyy myöntää, huomaan itse sortuvani tuohon myös. Tarpeettomasti.

Kuulemalla sydämen ääntä ja vapautumalla totutusta uomasta voi löytyä uusi Ehkänäkökulma Eiolemahdollistanäkökulman sijaan.
Aika osuva ilmaus Saariselta oli "Pihtaamisenkostonkierre".
Kääntämällä ajatus siitä, että elämä ja kanssaihmiset antavat vähemmän kuin minä mieluummin ajatukseen mitä minä voisin tehdä toisille, saamme aikaan uudistumista, innostumista ja onnellisuutta katkeruuden, kyynisyyden ja piikittelyn sijaan.

Yhteisten asioiden hoitamisessakin on pitkälti kyse edellisen kaltaisista ajatuksista, ennakkoasenteista, aiemmista kokemuksistamme, arvoistamme.
Ja nyt onkin aivan loistava tilaisuus kääntää ajatukset Uuteen Jyväskylään ja yhteistyöhön. Unohtaen vanhat ajatuksen solmut ja siirtyen ongelmista mieluummin niiden ratkaisuun.

Esitietoja ja unelma-ammattia

Kirjoitin juuri esikoisemme esitietoja eskariin.
Ja kun jututin tytärtämme kertoi hän tavoitteekseen lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen. Aika konkreettista.

Mieheni ja minun mietteissä oli varmaan jo tuleva koulupolku, kasvu nuoreksi ja kaikki ne haasteet mitä tulossa on.
Oppimaan oppiminen, terveen itsetunnon rakentuminen, epäonnistumisen sieto, ryhmässä toimimisen taito, erilaisuuden hyväksyminen ja arvostaminen...

Maailma oli erilainen kun me olimme pieniä, maailma on erilainen myös kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden päästä. Uskon silti että edelliset asiat vain korostuvat ja niiden avulla pärjää monessa asiassa.

Kun peittelin tytärtäni myöhemmin nukkumaan ja tein surullisen kuuluisaa vatsalihastreeniä hänen nukahtaessaan, kuului peiton alta iloisesti: "arvaa mitä äiti, arvaa mikä minusta tulee isona? - Eskariope!"

Pyyhkimään.fi

Viikonloppu perheen kanssa kiireettä "minilomalla" kylpylässä.
Uintia, leikkiä, ruokailua, huilaamista, taas uintia.
Temppurataa, pallopeliä, ja taas uintia.
Miten lapset nauttivatkaan.

Huoneessa ajatuksen keskeyttää iloinen huuto wc:stä: "pyyhkimään piste fi"
Ja kaikki ratkeavat nauruun pyynnön esittäjää, kuopustamme myöten.
Tämä toimenpide ei kuitenkaan tapahdu tulevaisuudessakaan virtuaalisesti.

Vain vuoden päästä kuopuksemmekin lähtee eskariin ja sitten koulutielle, isosisko eppuluokalle.

Torstai-illan kouluverkkoselvityksessä monien vanhempien tunteet olivat pinnalla. Päällimäiseksi itselleni jäi ajatus ja huoli juuri näistä pienimmistä koululaisista ja lapsuuden ja lapsena olemisen mahdollistamisesta, turvallisuudesta, sopivasta ryhmäkoosta. Olivatpa ratkaisut sitten mitä tahansa nyt esitetyistä vaihtoehdoista tai jotain uutta siltä väliltä, tulisi tärkeimpänä olla juuri alaluokkalaisten turvallinen ja terveellinen lähikoulu.

Nyt yleisökeskustelu oli pitkälti Palokan lukiopainotteinen.

Kouluverkkoaiheeseen palataan vielä monelta eri kantilta.
Ja niin pitääkin.

Junalla kohti tulevaisuutta- kouluverkko vai konserttisali?

Musiikkivoittoinen ja pitkä päivä takana.

Aikaisin aamulla Helsinkiin Konservatorioliiton hallituksen kokoukseen ja äkkiä takaisin Jyväskylään jotta ehdin kotiin perheen kanssa syömään ennen illan konserttia.
Joka muuten oli sykähdyttävä eikä vähiten taitavan viulusolistin ansiosta, vaan vaikutuksen teki orkesterin koko ja sen tuoma sointi. Jyväskylä Sinfonia esiintyi yhdessä Joensuun orkesterin kanssa ja oli aivan mahtavaa kuulla kunnon jousistoa; 9 alttoviulua! Ja tietenkin puhallinsektiota ja vähän erikoisempiakin soittimia.
Ainoa huono puoli oli sali.

Edelleen Jyväskylään ja sivistyneeseen kaupunkiin kuuluu mielestäni akustisesti kunnollinen sali. Eikä se poissulje kouluja tai terveydenhuoltoa. Kulttuurilla on tervehdyttävä vaikutus. Ja onhan Jyväskylä musiikin koulutuksen ja osaamisen keskittymä.

Jkl-Hki-Jkl- matkailu päiväseltään on jo tullut melko tutuksi.
Vaikka teknologia mahdollistaa asioiden käsittelyn muutoinkin kuin fyysisesti kasvokkain, silti ihmiset vielä liikkuvat paikasta toiseen melko paljon.
Toisaalta hyvä niin. Sillä ilman dialogia jäisi moni hyvä idea syntymättä ja moni tärkeä kontakti solmimatta.
Junamatkan voi myös käyttää tehokkaasta "rästihommia" tehden, kalenteria päivittäen, tietokoneella työskentelyyn tai tulevia asioita hahmotellen kuten tänään talousarviota raamittaen.


Miten Helsingissä käydyt keskustelut sitten näkyvät paikallisesti?

Omassa työssäni, niin kuin luottamustoimissakin, on hyvä pyrkiä vaikuttamaan päätöksien valmisteluun, linjauksiin ja esimerkiksi opetussuunnitelman perusteisiin, jotta paikallinen toteutus ja ennakointi tuleviin muutoksiin olisi helpompaa, systemaattisempaa ja alueellisesti toimivaa.

Ajatuksen olisi hyvä olla nykytilaa kauempana.
Ennakoiden, silti hyvät ja toimivat käytänteet hyödyntäen, kehittämistä vaativia asioita parantaen ja yhteiskunnan kuten työelämän muutokset huomioiden.
Tästä laajemmasta perspektiivistä käsin on helpompi miettiä vaikeitakin ratkaisuja kuten kouluverkkoselvitys. Pienten koululaisten terve ja turvallinen oppimisympäristö ja toisaalta toisen asteen opiskelijoiden opinpolku.
Ei tänään, eilen vaan huomenna tai ylihuomenna.

En usko että junamatka antaa riittävästi perpektiiviä asioiden objektiivisempaan tarkasteluun. Onko sellainen ylipäänsä mahdollista?
Lienen kouluverkossa kiinni monesta kohtaa niin työn, kiinnostuksen kun oman perheen eskarilaisen kautta.

"Pitää kysyä viisaammilta ihmisiltä" sanoi edessäni istunut poika puhelimeen paluumatkalla junassa kun ei ollut varma mitä vastata kaverilleen.
Pitää etsiä viisaita ja kauaskantoisia ratkaisuja ajattelisin puolestani minä.
Ne eivät synny yhdestä päästä vaan monen mietinnän ja näkökulmien yhdistelmänä.

Ai niin, ne vaalikonekysymykset. Arvaapa vain vastasinko niihin tänäänkään. Taitaa jäädä huomisen yön puuhaksi...

webbikyselyjä yömyöhään - viisaita ajatuksiako?

Avasin sähköpostini palattuani kotiväenillasta ja tehtyämme iltatoimet lasten kanssa ja saatuani heidät nukkumaan. Päivän tohinoiden ja touhujen jälkeen se kyllä onnistuikin vaivatta ja tällä kertaa vatsalihastreenini jäi lyhkäseksi esikoista nukuttaessani. No niin sähköpostin lukukin, sillä boxit vaan täyttyvät syksyn kuluessa koko ajan kiivammalla tahdilla ja välillä menee jo pikakelaukseksi.

Ennen tyttäremme nukkumaanmenoa ehdimme jutella tärkeästä asiasta joka vielä pienen ihmisen suurta mieltä mietitytti. Se liittyi omaan nimeen ja siihen miten sen voisi vaihtaa. Marjaliisaksi.
Vähän aikaa keskusteltuamme aiheesta ja oman nimen hyvistä puolista ja luultuani tyttäremme jo nukahtaneen, kuului peiton alta:
" Minua jännittää naimisiinmeno. Otan mieheni sukunimen" Tiedän, että nimiteemaan vielä palaamme, onhan se huomisen aihe eskarissa. Kuusivuotiaan ei vielä onneksi tarvitse jännittää avioitumista ja sopivan nimisen henkilön löytymistä, vaikka taisi se oikea jo ollakin mielessä. Sukunimi vaan ei vielä muistunut mieleen.

Syksyymme mahtuu muutakin jännitettävää.
Vaalit lienevät yksi niistä - ainakin sähköpostisisällön ja määrän perusteella. Kolme kutsua vastata eri vaalikoneisiin! Ja sen touhun kun aloittaa klo 22 illalla voi uskoa että pää ei ole ihan täynnä niitä viisaimpia ajatuksia. Siis lykkään homman huomiseen.

Joku viisas tosin on sanonut, ettei pitäisi koskaan siirtää asioita, joita voi tehdä jo tänään, tulevaisuuteen. Tiedän sen, silti en ole yhtään viisastunut kokemuksista tässä suhteessa.

Mitähän huominen sähköposti tuo tullessaan?

Kaikki on faktaa - ei fiktaa

"Kaikki on faktaa, ei fiktaa" toteaa nelivuotias ruokapöydässä eilen kun keskustelemme televisiosta ja mediasta yleensä.
Sanoin ettei kaikki ole faktaa, vaan sitä mikä ei ole oikeasti totta sanotaan fiktioksi.

Katsoimme juuri television kautta kotivideoita 70-luvulta. Noita kallisarvoisia kuvia ja tunnelmia jotka pari viikkoa sitten saimme appiukolta vanhoina keloina. Erään firman kautta ne muuntuivat nykyformaattiin. Ja meidänkin helposti katsottavaksi. Isi pienenä, täti pienenä, mummi nuorena...Tottahan tuo kaikki nauhoilta näkyvä on, vaikkakin hankalasti hahmotettavaa lapsen aikaperspektiivissä.

Ja se kaikki tulee television kautta.
Ja tietokoneelta voi katsoa valokuvia rakkaista ihmisistä, sukulaisista ja ystävistä. Skypen kautta ollaan yhteydessä setään Koreaan tai kummitätiin Kokkolaan viikonloppuisin. Faktaa, ei mitään fiktaa. Oikeita ihmisiä.

"Entäs uutiset sitten, onko ne totta?" kysyy isosisko uteliaana. Vaikka meillä ollaan tarkkoa siitä, mitä televisiosta katsotaan ja milloin se ylipäänsä on auki, näkee lapsikin joskus ikäviä uutiskuvia. Ainakin sanomalehdistä.

Joskus toivon, ettei kaikki uutisten aiheet olisi totta, vaan lopuksi tulisi uutistenlukija ja toteaisi: Ja he elivät onnellisena lopun ikäänsä tai "aprillia, aprillia"

Jatkamme vielä hetken aiheen parissa ruokailun edetessä ja kysyn mikä on lelumainoksen tarkoitus? Kaksi silmäparia seuraa toisiaan kiinnostuneena odottaen kumpi saa vastata ensin ja miltei yhdestä suusta tulee: "saada ihmiset ostamaan niitä."

Kyllä näistä asioista on syytä puhua ja ottaa oppia, päivittää aika ajoin omakin ajattelu ja tieto. Mediakriittisyys ja mediakasvatus kuuluu jokaiselle. Sillä tiedän,kuten moni muukin, että ihan kaikki mitä lehdissäkin kerrotaan ei ole totta.

Kulttuurista hyvinvointia

"Äidillä on tietokone melkein aina päällä ja jalat puolimetriä ilmassa"
soi olohuoneen puolella Loiskiksen levyltä kun kuopus 4-v. tanssii.
Ja minä lupaan että tämä laulu ei kerro minusta!

Eilisen Veriveljet-musikaalin innottamana on aamun ajatukset taas pyörineet kulttuuripalveluissa ja nuorten ja lasten asioissa. Siksipä siitä pari ajatusta.


Lasten on saatava tehdä löytöretkiä kulttuurin maailmaan. Taiteen perusopetuksen riittävä oppilaspaikkamäärä, taito - ja taideaineiden opetus kouluissa ja kerhotoiminta mahdollistavat lasten ja nuorten osallistumisen ja harrastamisen.

On huomioitava kulttuurillisten toimintaympäristöjen synty. Viihtyisät ja luovuutta edistävät tilat voidaan saada aikaan pienillä teoilla ja yli rajojen ulottuvalla yhteistyöllä. Konserttisali vahvistaa Uuden Jyväskylän imagoa.

Kuntien tekemä ja tukema kulttuurityö ja taidekasvatus muodostavat perustan luovuudelle. Taidelaitokset (museot, sinfonia, teatteri) tukevat kansallista perintöämme ja hyvinvointiamme sekä kehittävät luovuuttamme.

Tulikohan tästä nyt liian totista tekstiä? Joku voisi kai ajatella jopa kunnallisvaaliteemoiksi. Minulle ne ainakin ovat tärkeitä ja näiden eteenhän tässä on töitä tehtykin.


Aurinko paistaa, siispä metsäretkelle lasten kanssa ja nauttimaan sunnuntaipäivästä. Ja tietokone menee nyt kiinni.

lupauksia kaikille?

Taas eletään vaalien aikaa ja vähemmänkin aihetta seuraava ei voi olla huomaamatta sitä lehtien yleisönosastokirjoittelusta.

Uusinta Suur-Jyväskylälehteä silmäillessäni en voinut olla ajattelematta, että on melko vastuutonta lupailla kaikille kaikkea hyvää, sillä usein valtuustossa ja lautakunnissa joudutaan tekemään tiukkojakin ratkaisuja. Aina ne eivät voi miellyttää kaikkia. Kenties pitkällä aikavälillä huomaataan, että asiat voivatkin olla matkalla hyvään suuntaan? Näin kävi taannoin mielestäni kirjastoasiassakin; saatiin pienkirjastot ja Kuokkalaan kokonaan uusi kirjasto sekä uusi kirjastoauto on hankkeilla. Ei mielestäni ihan huono juttu.

Politiikka(kin) on yhteistyötä. Toivotaan, että ajatus pysyy mielessä eikä vyönalle isketä lehdissä eikä vaalikojuilla. Asioista voi olla eri mieltä ja erilaisten ajatusten kautta voidaan löytää uusi näkökulma tai ratkaisutapa.
Ja kun vielä ajatuksen punaisena lankana pysyy kaikkien kaupunkilaisten palvelujen saatavuuden näkövinkkeli, päästään kotiinpäin vetämisestä laajempaan tarkasteluun.
Kaikkien parhaaksi. Sillä kai politiikka on yhteisten asioiden hoitamista?

No, ketkäpä vaaleista taas hyötyvät eniten? Sen näemme pian ilmoituksien ja painotuotteiden lisäyksenä. Mietin taas tänään laittaisinko vaalibudjettini (jota ei oikeasti toistaiseksi vielä ole!) mieluummin kulttuuritapahtumien lippuihin
ja saisin sitä kautta asioita oikeasti eteenpäin, vai onko lehti-ilmoitus parempi satsaus? Tosi kinkkinen kysymys...

Matikkaa kaikkialla - ostetaan luotolla

"Matikkaa on kaikkialla" tuumasi eskarilainen iloisesti kun ajoimme tanssitunnilta tänään kotia kohti ja laski jo toista kertaa ykkösestä sataan.
"Niin, sitä on kaikkialla, hieno huomio" totesin ja heti mieleen tuli tuloslaskelmat, talousarviot ja budjetin toteumat. Ja ne talouden rajapinnat jotka niin usein määrittävät toimintaa, eikä päinvastoin. Näitä viimeksi tänään töissä mietin ja kotiintultua lehteä ja kouluverkkoselvityksen uutisointia silmäillessä.

Kaikkea ihanaa voisi tehdä kun olisi vähän enemmän rahaa. Kun voisi hankkia tuota, kun olisi vähän vielä lisää. Voisi toteuttaa asioita paremmin, paremmilla laitteilla, paremmissa tiloissa, enemmillä voimavaroilla... Mitään entistä karsimatta tai poisjättämättä. Niin ja ainahan voi vertailla toimintoja, kumpi on toista arvokkaampaa, mikä on peruspalvelua ja mikä taas ei, jos toteutetaan tuo niin sehän sulkee sitten tuon toisen sektorin jutun automaattisesti pois. Niin tuttua keskustelua, luoko se sitten uusia mahdollisuuksia? Voisiko asioita tarkastella toisin, tulevaisuuden näkövinkkelistä, ei niinkään tästä päivästä tai ainakaan eilisestä?

Ei ne ole helppoja yhtälöitä kotitaloudessakaan. Jostain on luovuttava jos haluaa jotain toista. Tai sitten voi käyttää luovaaa ongelmanratkaisua ja keksiä uusia tapoja, nähdä uusia mahdollisuuksia, saada 1 + 1 laskusta enemmän kuin kaksi.

Joskus vieläkin hymyilyttää veljeni tokaisu pienenä, noin 25 vuotta sitten: "Ostetaan luottokortilla niin ei tarvitse maksaa"
Toisaalta aina löytyi kasa hipporahoja lompakosta jos hätä tuli.

eskarin vanhempainillasta toinen jalka maassa

Ensimmäinen vanhempainilta esikoisen eskarissa.
Jäi turvallinen ja hyvä olo. Oli hienoa keskustella muiden vanhempien ja osaavan opettajan kanssa.Ja katsoa siistiä luokkaa, jonka lapset olivat järjestäneet, kuvia seinillä, joita innolla on ensimmäisten viikkojen aikana askarreltu.

Yhteydenpito kodin ja koulun välillä on tärkeää.
Molemmilla on oma roolinsa ja tärkeä kasvatuksellinen tehtävänsä.
Viesti kulkee sujuvasti reissuvihkon kautta, vanhempainilloissa ja tekstareilla tarvittaessa.Turvallinen aloitus opintielle auttaa varmasti tulevissa haasteissa.


Meillä on paljon opittavaa lapsiltammekin. Aitoutta ja oivaltamista, asioihin uppoutumista, kokonaisvaltaista tuntemista.
Tänään tyttäremme kysyi auton takapenkiltä: "Miksi ihmisillä on toinen jalka maassa?"
Hyvä kysymys.

kohti viikonloppua, yhdessä lasten ja naapurien kanssa

Flunssa yrittää saada vallan, vaikka sitä vastaan taistellut olen reilun viikon.
Lepoa tämä ilta ja jospa saisin sen selätettyä. Sillä huomeniltaa odottavat lapset niin kuin minäkin jo kovasti.

Syksyn aloitus-bileet naapuriston kanssa; lapset saavat leikkiä yhdessä isolla porukalla ja aikuiset vaihtaa kuulumisia. Jokainen tuo jotain yhteiseen pöytään. Tämä on jo miltei tradtio, toinen kerta!


Ei kun parantelemaan oloa ja lukemaan kaikki päivän lehdet mustaviinimarjamehulasin ääreen.

Taustalla pauhaa lasten musiikkilevy ja pienet askeleet rytmittävät musiikkia. Mikäpä sen ihanampaa. Tuota katsellessa ja kuunnellessa pieni nuha on todellakin mitätön.

Ympäristö, osaaminen ja välittäminen - sinivihreän hallituksen veroratkaisuja

"Kovin haastajamme ei ole kokoomus, SDP tai perussuomalaiset, se on nukkuvien puolue" totesi pääministeri Matti Vanhanen. Tuo lause nousi silmiini uusimmasta Nykypäivä-lehdestä.

Se on harmi ettemme saa ihmisiä innostumaan äänestämisestä ja sitä kautta vaikuttamisesta yhteisiin asioihin. Mitä sille voisi tehdä?
Itse yritän parhaani mukaan olla paikalla tilaisuuksissa, keskustella asioista, olla tavoitettavissa, perehtyä, valmistella, pitää yhteyttä ja tehdä töitä niiden asioiden eteen jotka koen merkitykselliseksi (Uudessakin) Jyväskylässä.
Tiedän, etteivät kaikki politiikan toimijat ja heihin liitetyt teot nosta politiikan imagoa, mutta jääkö moni hyvä asia julkisuuden varjoihin? Ovatko kaikki politiikan toimijat samanlaisia? Voiko asioita yleistää ja kuinka pitkälle?

Hallituksen ratkaisut vaikuttavat kuntien toimenpiteisiin ja rahoituksen ohjautumiseen eri toiminnoille. Sinivihreän hallituksen toinen talousarvioehdotus tuntui ainakin julkisuudessa rakentuneen varsin yksituumaisesti.

"Hallitus luonnehtii veroratkaisujen painopisteinä olevan työllisyyden edistäminen, talouskasvun ylläpitäminen sekä tervellisten elämäntapojen edistäminen ja verotuksen oikeudenmukaisuuden lisääminen" tiivistettiin samaisessa Nykypäivässä.

Terveellisten elämäntapojen edistäminen tarkoittaa tupakanhinnan nousua, ei vielä alkoholin, ennen kuin sen todelliset kustannusvaikutukset ja tuontiviinan vaikutus on laskettu. Talousarviossa kiinnitetään huomioita asumiseen ja siihen liittyviin ympäristönäkökulmiin mm. energiavustusten ja kotitalousvähennyksen kautta. Kotitalousvähennys mahdollistaa monien perheiden ja kotitalouksien tarvitsemien palvelujen hyödyntämisen kaiken ikäisten tarpeisiin. Niitä voi olla esimerkiksi perusparannus- ja kunnossapitotyöt kuten remontit, siivous, asiointipalvelut, lasten, sairaiden tai vammaisten ja vanhusten hoitaminen hoidettavan kotona, yksityinen lastenhoito...Hyviä, ja perheiden arkea helpottavia asioita.

Elintarvikkeiden alvia vähennetään nykyisestä 17 prosentista 12 prosenttiin ja tuloverotusta kevennetään kaikissa tuloluokissa kohdentuen erityisesti pienituloisiin uuden työtulovähennyksen avulla. Ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja lisätään, yliopistojen toimintamäärärahat kasvavat.

Niin ja nuorten työpajatoimintaan satsataan lisää.
Hallitus kehittää nuorten työpajoja entistä enemmän syrjäytymisen estämiseksi. Jyrki Katainen, valtiovarainministeri, esittää näiden määrärahojen lisäystä jo toisessa budjettiesityksessään peräkkäin.

Talousarviossa raamitetaan myös valtionosuudet opetukseen ja kulttuuriin.
Se onkin kokonaan oma juttu se, kuuluuhaan tuohon kokonaisuuteen niin peruskoulut, toinen aste, kirjastot, museot, teatteri, sinfonia ja taiteen perusopetus.

Nämä linjaukset näkyvät ja kuuluvat kunnissa, myös Jyväskylän kaupunginvaltuustossa ja lautakunnissa. Eivätkä ne siten ole irrallaan paikallisestakaan päätöksenteosta.

POPia peruskoulussa? ROKkia toisella asteella?

”Opetushenkilöstön täydennyskoulutus on yksi Perusopetus paremmaksi –ohjelman, eli POP-ohjelman painopisteitä” kerrotaan uusimmassa Opettaja-lehdessä. Ehdin selata lehteä vasta tänään. Yleensä luen sen joko ennen tai jälkeen Nykypäivää ja Hesaria perjantai-iltana. Huomenna odottavat jo uudet lehdet.

Perusopetus paremmaksi- ohjelman keskeisenä ajatuksena on tukea oppilaiden monipuolista kehitystä ja oppimista. Ensimmäisen kerran sain tähän ohjelmaan kosketuksen Kokoomuksen puoluevaltuustossa joskus viime talvena, jossa opetusministeri Sari Sarkomaa esitteli teemaa silloin paljon ajatuksia herättäneen yliopistouudistuskeskustelun yhteydessä.

Painopisteinä ovat opetusryhmien pienentäminen, erityisen tuen kehittäminen, kodin ja koulun yhteistyö, kerhotoiminta ja oppilaanohjauksen ja oppilashuollon palvelurakenteen kehittäminen.

Oppilashuoltoon ja sen resursointiin liittyvää keskustelua olemme käyneet Jyväskylässäkin taas tällä viikolla, olihan se valtuuston lista-asiana maanantaina. Ohjaukseen ja oppilashuoltoon satsaaminen on tärkeää. Osa nuorista tuntuu oireilevan koko ajan enemmän joka näkyy monella tapaa ja josta saamme valitettavan usein lukea lehdistäkin.

Omassa työssäni ammatillisen koulutuksen parissa ajankohtaisia aiheita ovat niveltiedot, kotiväenillat, hops- ja hojkskäytänteet, moniammatilliset tiimit, ohjauspalaverit, henkilökohtaiset opinpolut… Tulisiko opettajan hallita nämä kaikki ja paljon muuta ”perinteisen opettamisen” rinnalla? Ympäristöjärjestelmät, raportoinnit, työssäoppiminen, kansainväliset opiskelijavaihdot, henkilökohtaiset opinpolut, yrittäjyyspainotteisuus, näyttöjen arviointi, eri tutkintojen osien yhdistäminen, kilpailutoiminta ja valmentaminen, muuttuvat opetussuunnitelmat, verkko-opetus ym…

Ja se varsinainen opittava asia. Onko tämän päivän keskeisin asia ammatillisessa koulutuksessa oppimaan oppiminen vai jokin ammattialaan liittyvä tekninen osaaminen? Mitä taitoja työelämässä tarvitaan? Onko vuorovaikutustaidot, ryhmässä työskentely ja vastuunottaminen yksi tärkeimpiä? Entä mitä muuta ammattilaisen tulee hallita? Millä keinoin keskeisiä taitoja voidaan saavuttaa? Taas liuta kysymyksiä. Onneksi meillä on osaavat ammattilaiset, opettajat ja tukihenkilöt osaltaan vastaamassa edellisiin ja asettamassa lisää uusia, hyviä kysymyksiä.

Opettajien täydennyskoulutus on yksi keskeisiä POP-ohjelman painopisteitä ja sitä tarvitaankin muuttuvassa yhteiskunnassamme jossa oppilasryhmän ja jokaisen oppijan kanssa kohdattavat haasteetkin ovat muuttuneet.

ROK eli Ryhmä Onnistuu Kokeilemalla- "ohjelma" taas haastaa meitä uudenlaiseen ajatteluun oppimisesta ja työelämän vaatimista keskeisistä taidoista tulevaisuudessa. Täydennyskoulutus, mentorointi, opettajien työelämäjaksot sekä osaamisen jakaminen voivat antaa meille uusia eväitä kohdata tämän päivän haastava koulumaailma ja sen arki.

Tarvitaan siis sopivasti popia ja rokia, eikä haitaksi ole klassinenkaan sillä meillä on monia haasteita ja erilaisia, ihania nuoria. Ja maailman kenties paras opettajajoukko.

Taidetta elämässä

"Parhaita tarinoita ovat aidon tragikoomiset tarinat elämästä. Silloin on jotain upeaa tavoitettu, jos tarina naurattaa ja itkettää yhtä aikaa" sanotaan tänään Keskisuomalaisen jutussa koskien Antti Kleemolan levynjulkistamista.

Antti totesi jutussa myöhemmin kuulijoiden arvuuttelevan kenestä eräs kappale kertoo, kuka onkaan kyseessä. Myönnän tehneeni itsekin niin. Ja vielä pahempaa; Taiteilijan kuunteleminen johdatti melko syvään itsetutkiskeluun ja arvopohdintaan. Eikä vain se kappale. Pahus kun muullakin musiikilla on minuun se vaikutus.

Harvoin istun yleisössä kuivin silmin ja joskus musiikin esittäminenkin tyrehtyy liikutukseen. Näin kävi taas viime viikolla asuinalueemme kirkossa jossa olimme mukana yhteislauluillassa soittamassa. Mukana tietenkin perheiden pienimmät joiden hellyttävät musiikkiesitykset sen saivat aikaan. Naurua ja itkua. Ihana tunne.

Tänään vieraillessamme mieheni kanssa kuvataiteilija Marja Kolun verstaassa ihastuin tauluun jonka mielelläni näkisin olohuoneen seinällämme. Se on odottanut oikeaa taulua ja kolmatta vuotta. Niin mekin. Mietin onko meillä tähän varaa? Taide on arvo sinänsä, kuulee usein sanottavan. Kernaasti näkisin että taide ja kulttuuriympäristömme huomioitaisiin myös muualla kun kulttuuribudjetissa, vaikkapa uusissa rakennuskohteissa. Mihin suuntaan on mentykin. Meidän rakennusbudjettiimme se ei vielä sopinut…

Arvopohdintaa olen kyllä harrastanut viime aikoina enemmänkin. Mitä kaikkea ympärillämme tapahtuu, millä vauhdilla ja seurauksilla? Jollei maailman tapahtumat pysähdytä meitä välillä pohtimaan sitä mihin olemme matkalla, kenen kanssa ja minkä puolesta, on moni kaunis ja hyvä asia turhaa. Usein joudumme pohdinnan keskelle täytenä yllätyksenä.

Etiikka, estetiikka, elämän tarkoitus. Miksi ja miten, mikä on olennaista? Elämässä on paljon hyviä kysymyksiä ja onneksi tosi monta hyvää vastausta. Parhaat niistä kuulee päivittäin kenties tulevilta taiteilijoilta, niiltä jotka päivän puuhistaan väsyneenä juuri nukahtivat ja joiden viattomia kasvoja katsoessani tiedän miksi olen.

Sen on joku taiteilija varmasti osannut pukea paremmin sanoiksi, maalannut tai säveltänyt.

Jokainen voi nähdä ja kuulla taiteessa oman tarinansa, sen vuoksi on luonnollista että se myös koskettaa meitä. Siitä voi saada lohtua, voimaa tai sen kautta voi purkaa monia ajatuksensa solmuja.

Rasvaprosentin hallintaa ja rakkautta liikuntaan

"Tämä on rakastuttamispaikka. Lapset pitää rakastuttaa liikuntaan" todettiin uusimman Sportin Hokkareita helteessä-jutussa.

Niin totta.

Lapset oppivat esimerkistä. Myös liikunnan iloa. Monissa lehdissä ja tilastoissa ihmetellään suomalaisten liikkumisen vähenemistä, varsinkin lasten ja nuorten. Pitäisikön meidän aikuisten katsoa peiliin? Kun samaan aikaan ylipainoisten ja diapetesta sairastavien määrä nousee.

Liikunta ja harrastaminen ylipäätään ei saa olla liian vakava asia, parhaimmillaan siitä nauttii ja sen parissa viihtyy koko perhe.

Viime äitienpäivänä sain lapsiltani ja heidän ihanalta isältään, aviomieheltäni, tuon aiemmin mainitsemani Sport-lehden vuosikerran lahjaksi.
Huumoria koeteltiin kun ensimmäinen numero tuli ja se käsitteli painonhallintaa ja ylimääräisten vyötärömakkaroiden kuriin saantia...

Silti raskaan päivän tai työviikon päätteeksi, miksei hemmotteluhetkenkin tarpeessa, maistuu ihana pala pizzaa tai suklaajäätelöä. Vaikka olen, ainakin teoreettisesti, pitänyt huolta kunnostani tutustumalla ajankohtaisiin artikkeleihin ja tiedän kuinka monta kilometriä tai punnerrusta nuo herkkuhetket vaativatkaan.

Onneksi elämän ei tarvitse olla pelkkää rasvaprosentin mittaamista ja kaloreitten laskemista. Tärkeää on huolehtia itsestä ja läheisistä, niin henkisesti kuin fyysisesti. Siinä onkin monta ulottuvuutta. Hyvinvointia on kun voi nauttia hyvästä ruuasta ja seurasta, iloita liikunnasta sopivin annoksin ja säännöllisesti. Yhdessä. Ei otsa kurtussa ja liian vakavasti. Ei ihan jokaista hiilaria karttaen.

Tänään Mustalammen lasten leikkimielisissä olympialaisissa tunnelma oli korkealla ja niin pienet kuin vähän isommatkin lapset saivat ansaitsemansa palkinnon; liikunnan ja osallistumisen riemun yhdessä kavereiden kanssa. Pillimehua ja lakua unohtamatta!

Ja ehken jollain lapsista syttyi yhä vahvempi kipinä. Siihen meidän aikuisten tulee puhaltaa ja kannustaa omalla liikkumiseen kannustavalla esimerkillämme.

Jatkuvaa työtä

Jatkuvaa työtä

"Art demands dogged work. Work in spite of everything and continuous observation"
Näin sanoo Vincent Van Gogh jääkaappimme oven magneetissa joka on mieheni pieni tuliainen minulle Amsterdamista muutama vuosi takaperin, tämän valtuustokauden alussa. Kaipa se kuvasti luottamustehtävieni hoitoa ja niihin paneutumista kulttuuri- ja nuorisolautakunnan varapuheenjohtajana. Silloin kun Jyväskylän taloutta tasapainoitettiin. Työtä kulttuurin ja nuorison hyväksi.

Paljon hyviä asioita on saatu aikaan; mm. Kuokkalaan kirjasto-ja nuorisotila.
Paljon on vielä tehtävää ja paljon opittavaa.

Toivoa toreilta?

Toivotalkoot Puistotorilla, kannustusta Kauppatorilta, entäpä mitalit keihäästä?

Yhdessä läpikäydyt ja jo pieneksi jääneet vaatteet ja kuopuksemme valitsema nalle.
Ne mukanamme suuntasimme lasten kanssa aamulla Puistotorille kirppikseen jonka tuotto meni hyvää tarkoitukseen, MLL:lle (Mannerheimin lastensuojeluliitto). Oli hienoa taas tavata tuttuja ja tuntemattomia perheitä. Myös Kauppatorilla. Kiitos kannustuksesta ja palautteesta!

Keihään kisaa seuratessamme mietin miksi urheilun ja kulttuurin välillä tuntuu olevan juopa. Aina niitä erotellaan. Vai erotellaanko ihmisiä jotka sujuvasti soittavat ja pitävät huolta kunnostaan, tai osallistuvat kulttuuritapahtumiin ja toisaalla jääkiekko-otteluun? Monissa tutuissani urheilu ja kulttuuri, ruumiin ja sielun kultuuri, tunne, hiki ja syke, fiilis, kantharsis, tuntuu olevan yhtä.

Mitenkähän yhteiselo Uuden Jyväskylän Kulttuurinuorisojaliikuntalautakunnassa?
Onko näiden asioiden hallinnollinen yhdistyminen todellinen uhka vai mahdollisuus nuorisomme ja kaikkien kuntalaisten hyvinvoinnille ja ennnaltaehkäisevälle työlle? Sitä pohdin kun pronssi tuli.

Hyvä Suomi.

Onko se Jyväskylä sivistynyt Jyväskylä? Blogin alkua ja konserttisalin juuria

Oppia ikä kaikki

Uusi teknologia luo mahdollisuuksia ja pitäisi kai olla jo arkipäivääkin yhtenä oppimisympäristönä. Tätäkin pohdittiin kampusseminaarissa tällä viikolla. Yritän lunastaa tietoyhteiskunnan vaatimukset ja pysyä ajan hermoilla. Silti vasta nyt ekaa kertaa blogin äärellä.

Mistäpä siis aloittaa?

Koulutus ja oppiminen on taas koskettanut monesta näkovinkkelistä

Tärkeimpänä varmasti esikoisen eskarin aloitus pari viikkoa sitten. Kumpaakohan jännitti enemmän, äitiä vai tytärtä? Isästä, pikkuveljestä ja anopista puhumattakaan.
Kello oli 7.55 halasimme, isoa reppua selässä kantava pieni neiti ryhdisti päänsä ja nieli kyyneleensä marssiessaan jonon viimeisenä koulubussiin matkalla kohti suurta tuntematonta, evakkokoulua. Sumein silmin lähdin ajamaan työpaikalle, mielessä niin monta asiaa ja kasvun paikkaa viimeisen kuuden vuoden ajalta... Eikä kyyneliä voinut välttää.

Etukäteen olimme iloinneet "ihanasta opesta" jonka maine oli jo kiirinyt monesta suunnasta ja lapsen suusta. Ja tiesin että meidänkin pienokaisemme tulee pärjäämään hänen ohjauksessaan. Tutusmispäivä vanhemmille ja uusille eskareille vahvisti sen todeksi. Oppimis- ja ihmiskäsitys, kunnoitus ja aito välittäminen. Olimme turvallisin mielin.

Hakiessani tyttäremme ensimmäisen päivän päätteeksi tiesin, että kaikki sujuu hyvin. Turvallinen oppimispolun alku on raivattu.
Tämän päivän opettajalta vaaditaan paljon. Niin siltä pieneltä oppijaltakin.
Miten tärkeää välittäminen onkaan. Ja jatkuva oppiminen.


Vaikeita päätöksiä, monia näkökulmia

Koulun ja oppilaitoksen johtamisen vastuuhenkilöt joutuvat jatkuvasti vaikeiden asioiden äärelle; kun on hiljaista, kaikki lienee hyvin.
Mutta kun hiljaista hetkeä ei tahdo tulla, ei vaikka sen varaisi!

Entäpä jos ihmiset eivät enää innostuisikaan, eivät toisi sieluaan, osaamistaan mukaan, unohtaisivat intohimon palon. Silloin olisi hiljaista. Olisiko silloin helpompaa?

Kun haluaa aikaan keskustelua tai muutosta kohti tulevaisuutta ei voine välttää dialogia, erilaisia ajatuksia, hienoja oivalluksia ja: taas lisää työtä vaativia toimia. Matkalla kohti parempaa. Joukossa viisaus tiivistyy, kuten filosofi Ollila totesi reilu viikko sitten seminaarissa ja sai aikaan jonkinlaista liikettä, ajatusten vaihtoa ja ehkä myös pienen pientä näkökulman avautumista. Siitä on hyvä lähteä kohti Uutta Jyväskylää. Avautuiko näkökulma tarpeeksi, jää kysymykseksi.


Onko se Jyväskylä sivistynyt Jyväskylä?

Onko sillä tarjota taidetta, kulttuuria ja osaamista jatkossakin? Vaatiiko se kansalaisten aktiivisuutta ja järjestäytymistä tietyn asian ääreen, vaatimaan? Mikä minulla on mennyt ohi? Haluttiinko minut(kin) mukaan vai eikä tietoisesti haluttu? Siinä ensimmäiset mietteet kun tiistaiaamuna avasin paikallislehden ja näin uutisoinnit. Konserttisalille miljoona. Kun se tehdään näin ja tähän.

Hyvän asian puolesta. Hyvä joukko ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat saaneet tärkeitä asioita aikaan. Ihmisiä, joita arvostan.
Aiheesta toden totta keskusteltiin töissä, vapaa-ajalla ja monissa yhteyksissä. Kuuntelin. Ajattelin ja odotin.

Mikä olisi oikea tapa edetä?
Viime talven tuota asiaa pohdimme kaupunginjohtajan nimeämässä konserttisalityöryhmässä. Mikä olisi oikea paikka? Mikä on olennaista? Mikä on mahdollista? Mikä on parasta?

Olen mielelläni mukana yhteistyössä tavoitteen saavuttamiseksi. Edelleen. Teen työtä sen puolesta jatkossakin. Sillä se on yhteinen. Edelleen. Ja uskon, että Uusi Jyväskylä on sivistynyt kulttuurikaupunki, nyt ja tulevaisuudessa. Siksipä tänne aikoinaan muutin ja tänne jäin. Ja sen eteen haluan tehdä töitä. Jatkossakin. Nöyränä ja nuorena, toivottavasti jatkossakin tuorein ajatuksin.

Hei vaan,
aloitan vihdoinkin bloggaamisen jossa kerron tärkeimpiä kuulumisiani ja mielipiteitäni eri asioista.