tiistai 26. elokuuta 2008

Taidetta elämässä

"Parhaita tarinoita ovat aidon tragikoomiset tarinat elämästä. Silloin on jotain upeaa tavoitettu, jos tarina naurattaa ja itkettää yhtä aikaa" sanotaan tänään Keskisuomalaisen jutussa koskien Antti Kleemolan levynjulkistamista.

Antti totesi jutussa myöhemmin kuulijoiden arvuuttelevan kenestä eräs kappale kertoo, kuka onkaan kyseessä. Myönnän tehneeni itsekin niin. Ja vielä pahempaa; Taiteilijan kuunteleminen johdatti melko syvään itsetutkiskeluun ja arvopohdintaan. Eikä vain se kappale. Pahus kun muullakin musiikilla on minuun se vaikutus.


Harvoin istun yleisössä kuivin silmin ja joskus musiikin esittäminenkin tyrehtyy liikutukseen. Näin kävi taas viime viikolla asuinalueemme kirkossa jossa olimme mukana yhteislauluillassa soittamassa. Mukana tietenkin perheiden pienimmät joiden hellyttävät musiikkiesitykset sen saivat aikaan. Naurua ja itkua. Ihana tunne.


Tänään vieraillessamme mieheni kanssa kuvataiteilija Marja Kolun verstaassa ihastuin tauluun jonka mielelläni näkisin olohuoneen seinällämme. Se on odottanut oikeaa taulua ja kolmatta vuotta. Niin mekin. Mietin onko meillä tähän varaa? Taide on arvo sinänsä, kuulee usein sanottavan. Kernaasti näkisin että taide ja kulttuuriympäristömme huomioitaisiin myös muualla kun kulttuuribudjetissa, vaikkapa uusissa rakennuskohteissa. Mihin suuntaan on mentykin. Meidän rakennusbudjettiimme se ei vielä sopinut…


Arvopohdintaa olen kyllä harrastanut viime aikoina enemmänkin. Mitä kaikkea ympärillämme tapahtuu, millä vauhdilla ja seurauksilla? Jollei maailman tapahtumat pysähdytä meitä välillä pohtimaan sitä mihin olemme matkalla, kenen kanssa ja minkä puolesta, on moni kaunis ja hyvä asia turhaa. Usein joudumme pohdinnan keskelle täytenä yllätyksenä.


Etiikka, estetiikka, elämän tarkoitus. Miksi ja miten, mikä on olennaista? Elämässä on paljon hyviä kysymyksiä ja onneksi tosi monta hyvää vastausta. Parhaat niistä kuulee päivittäin kenties tulevilta taiteilijoilta, niiltä jotka päivän puuhistaan väsyneenä juuri nukahtivat ja joiden viattomia kasvoja katsoessani tiedän miksi olen.

Sen on joku taiteilija varmasti osannut pukea paremmin sanoiksi, maalannut tai säveltänyt.


Jokainen voi nähdä ja kuulla taiteessa oman tarinansa, sen vuoksi on luonnollista että se myös koskettaa meitä. Siitä voi saada lohtua, voimaa tai sen kautta voi purkaa monia ajatuksensa solmuja.

Ei kommentteja: