maanantai 8. syyskuuta 2008

Kaikki on faktaa - ei fiktaa

"Kaikki on faktaa, ei fiktaa" toteaa nelivuotias ruokapöydässä eilen kun keskustelemme televisiosta ja mediasta yleensä.
Sanoin ettei kaikki ole faktaa, vaan sitä mikä ei ole oikeasti totta sanotaan fiktioksi.

Katsoimme juuri television kautta kotivideoita 70-luvulta. Noita kallisarvoisia kuvia ja tunnelmia jotka pari viikkoa sitten saimme appiukolta vanhoina keloina. Erään firman kautta ne muuntuivat nykyformaattiin. Ja meidänkin helposti katsottavaksi. Isi pienenä, täti pienenä, mummi nuorena...Tottahan tuo kaikki nauhoilta näkyvä on, vaikkakin hankalasti hahmotettavaa lapsen aikaperspektiivissä.

Ja se kaikki tulee television kautta.
Ja tietokoneelta voi katsoa valokuvia rakkaista ihmisistä, sukulaisista ja ystävistä. Skypen kautta ollaan yhteydessä setään Koreaan tai kummitätiin Kokkolaan viikonloppuisin. Faktaa, ei mitään fiktaa. Oikeita ihmisiä.

"Entäs uutiset sitten, onko ne totta
?" kysyy isosisko uteliaana. Vaikka meillä ollaan tarkkoa siitä, mitä televisiosta katsotaan ja milloin se ylipäänsä on auki, näkee lapsikin joskus ikäviä uutiskuvia. Ainakin sanomalehdistä.

Joskus toivon, ettei kaikki uutisten aiheet olisi totta, vaan lopuksi tulisi uutistenlukija ja toteaisi: Ja he elivät onnellisena lopun ikäänsä tai "aprillia, aprillia"

Jatkamme vielä hetken aiheen parissa ruokailun edetessä ja kysyn mikä on lelumainoksen tarkoitus? Kaksi silmäparia seuraa toisiaan kiinnostuneena odottaen kumpi saa vastata ensin ja miltei yhdestä suusta tulee: "saada ihmiset ostamaan niitä."

Kyllä näistä asioista on syytä puhua ja ottaa oppia, päivittää aika ajoin omakin ajattelu ja tieto. Mediakriittisyys ja mediakasvatus kuuluu jokaiselle. Sillä tiedän,kuten moni muukin, että ihan kaikki mitä lehdissäkin kerrotaan ei ole totta.

Ei kommentteja: