Mitä mieltä Sinä olet?

 ”Onko sinulle tärkeää, että jokainen voi vaikuttaa itse läheisen ja omaan hyvinvointiin ja palvelumme tukevat tätä?”

”Uskotko, että nuorten koulutus ja työllistyminen on tärkeimpiä keinoja syrjäytymisen ehkäisemiseksi?”

”Tekevätkö liikunta-, kulttuuri ja kansalaisjärjestöjemme sinunkin mielestäsi arvokasta työtä nuortemme hyväksi?”

”Voisiko painotuksemme olla perheiden hyvinvoinnissa; kulttuuri-, liikunta- ja harrastusmahdollisuuksissa ja ennaltaehkäisevissä palveluissa? ”

”Voiko kulttuuriharrastuksilla ja liikunnalla vaikuttaa työhyvinvointiin ja jaksamiseen?”

”Miksemme tekisi enemmän yhdessä koulujen, liikunnan, kulttuurin, sosiaali- ja terveyspalveluiden, järjestöjen ja yritysten kanssa palveluiden ja asuinalueiden kehittämiseksi?”

”Eikö aikuisten vastuunotolla, lasten onnistumisen kokemuksilla sekä kodin ja koulun yhteistyöllä auteta lasten itsetunnon myönteistä kehitystä?”

”Eihän harrastusmaksujen tulisi eriarvoistaa perheitä ja lasten osallistumismahdollisuuksia?”

”Miksemme toteuttaisi palveluitamme enemmän myös verkkoon ja yhden luukun periaatteelle toimintatapoja uudistaessamme ja tehokkuutta hakiessamme?”

”Voiko kulttuurin kuluttamisella ja liikkumisella olla merkitystä ikääntyvien toimintakykyyn, asumiseen ja palvelutarpeisiin?"

”Saisimmeko säästöjä ennakoivilla nuorten ja ikääntyvien palveluilla sosiaali- ja terveyspuolen yhä kasvaviin pahoinvointia korjaaviin menoihin?”

Mitä mieltä Sinä olet? 

119 Pauliina Holm

Olen ehdolla tulevissa kuntavaaleissa. Kiitos tuestasi ja kannustuksestasi jo tähän asti!
Olen pian 38-vuotias koulutuspäällikkö Jyväskylän ammattiopiston Hyvinvointi ja kulttuuri-yksiköstä, kahden alakouluikäisen lapsen äiti. Asumme mieheni ja lastemme kanssa Mustalammella Jyväskylässä. Tämä alue asukkaineen on hyvä esimerkki yhteisöllisyydestä ja yhdessä tekemisen meiningistä mm. isien perustaman jalkapallojoukkueen ja äitien pitämän urheilukerhon tai vaikkapa asukasyhdistyksen lapsille järjestämän Kotalampirockin ja hiihtokisojen muodoissa.
Itselleni tärkeää onkin jokaisen kuntalaisen mahdollisuus vaikuttaa omaan ja läheisen hyvinvointiin harrastamalla, liikkumalla, tai kulttuuritilaisuuksissa käymällä. Hyvinvointia tukevia palveluja ja osallistumismahdollisuuksia korostamalla säästämme varmasti pahoinvointia korjaavissa menoissa. Niitä tulisi tehdä yhä laajemassa yhteistyössä koulujen, liikunnan, kulttuurin, terveyspalveluiden, kolmannen sektorin ja yritysten kanssa.
Lisää ajatuksia taas muissa teksteissä ja facebookissa, sekä kasvotusten keskustelemalla. Terveisin Pauliina "Hyvinvointia kulttuurista ja liikunnasta"

Hurlumheimeininkiä Jyväskylässä?

Tänään Keskisuomalaisessa (18.9.2012) oli osuva kirjoitus ”Ay-demari jättää valtuuston”. Reijo Laitinen kommentoi, että ”Jyväskylässä on vähän hurlummeininkiä, että jossain vaiheessa talous vain asettuisi kohdalleen. Valtuutetuilla on kokonaisvastuu budjetista”.

Tärkeä näkökulma Reijolla oli se, että kunnallispolitiikka on yhteistyötä, se vaatii myös kompromisseja. Niinhän se tahtoo olla muuallakin; kodissa, töissä, koulussa. Yhteen hiileen puhaltamalla, erilaisia ratkaisumalleja tuomalla ja toisia arvostavalla otteella on helpompaa saada vaikeitakin päätöksiä aikaan. Saisimmeko me siis yhdessä käännettyä ajattelua hyvinvointia tukeviin toimiin aina pahoivoinnin vaikutuksia korjaavien painottamisen sijaan?

Lukioverkko puhututtaa ja herättää monenlaisia tuntoja ja tunteita. Minua mietityttää toisen asteen koulutuksen tulevaisuuskehitys, yhteiskuntatakuun toteuttaminen, aloituspaikkojen valtakunnallinen jakautuminen suhteessa Jyväskylään, valtionosuuden muutokset ja samaan aikaan suuret paineet lukioverkkoinvestointiin ja sen maksamiseen. Toivottavasti koko ikäluokka otetaan ratkaisuissa huomioon, myös ammatillinen koulutus ja sen tulevaisuusnäkökulmat. Eikä ainakaan meidän pieniä oppijoita tulisi unohtaa. Hehän ovat aikanaan toisen asteen opiskelijoita sekä meidän osaava ja toivottavasti myös hyvinvoiva työntekijäjoukko.

Keskusteluja Ihmisten kylässä - jyväskyläläisten ajatuksia launtailta

Eilen lauantaina valmistauduttiin kuntavaaleihin taas Kävelykadun tapahtumin. Teltat koottiin ja kahvikupposen kera keskusteltiin jyväskyläläisiä askarruttavista asioista. Eri puolueiden uusia ja vanhoja ehdokkaita oli koolla ja kuulumisia vaihdettiin eri telttojen välillä hyvässä yhteishengessä. Yhteistyötä tarvitaankin yhä enemmän tulevien taloushaasteiden edessä.

Kävin erittäin opettavaisia ja ajatuksia herättäviä keskusteluja erityisesti muutaman ikääntyneen minulle ennestään tuntemattoman jyväskyläläisen kanssa. Puhuimme vastuunotosta, niin taloudessa kuin jokaisen kuntalaisen itsestä huolehtimisessa. Siten voimme huolehtia myös toisistamme, läheisistämme ja heikommassa asemassa olevista.

Pirteä noin 75-vuotias nainen tuli juuri kuntosalilta ja toivoi selviytyvänsä mahdollisimman pitkään kotona ja saavansa tarvittaessa hoivaa tai muuta tarpeellista apua sinne sitten jos ja kun tarve tulee. Ei kai laitoshoito voi olla ainoa painopisteemme tulevaisuudessa? kysyi hän. Ehdokkaanamme on myös terveydenhuollon asiantuntijoita ja mukaan liittyi Riitta-Maija ja keskustelumme rikastui entisestään. Terveillä elämäntavoilla, säännöllisellä liikunnalla ja kulttuuriharrastuksilla pirteä rouva kertoi meille voivansa ikäänsä nähden hyvin. Herra 80-v taas kertoi tekevänsä vapaaehtoistyötä ikäihmisten liikuttamiseen liittyen. Huoli lasten ja nuorten liikunnan puutteesta, keski-ikäisten huononevasta kunnosta ja vanhempien ja koulun esimerkin tärkeydestä nousi keskustelussa keskiöön. Huomasimme, että lähiliikuntapaikat koulujen yhteydessä oli meille molemmille tärkeä asia.

Toinen keskeinen teema Kävelykadulla oli nuorten syrjäytyminen ja työhön tekemiseen kannustaminen. Aihetta sivuttiin useasti aamupäivän aikana keskusteluissa. Erästä yrittäjää ihmetytti miten akateemisen koulutuksen saanut kolmekymppinen ei ole ollut valmistuttuaan vielä päivääkään töissä, tai miksei nuoria kannusteta ottamaan vaikkapa lyhyttäkin työtä työttömänä olemisen sijaan. Eriarvoisuus kasvaa ja ongelmat kertautuvat ja työttömyys periytyy sukupolvelta toiselle. Koulutus ja aktiivinen osallistuminen tuntui olevan monella ratkaisuesitys tähän.

Ketkä oikein maksavat eläkkeemme kysyi moni?Ja nuoremmat jyväskyläläiset ihmettelivät onko sellaista edes tulevaisuudessa lainkaan jos huoltosuhteemme on jo tällainen. Tärkeitä pohdintoja.

Kirjastoaihettakin sivuttiin. Jotta uusia kirjoja ja muuta aineistoa olisi jatkossakin saatavilla, totesi useampi että seiniä ja toimipisteiden määrää on varmaan tarkasteltava vaikkei se mukavalle tunnukaan. Onneksi on kirjastoautot, totesi eräs.

Pahoinvointia korjaavat menoa kasvavat. Eri ikäisten kanssa käymäni keskustelut kannustavat minua yhä enemmän painottamaan hyvinvointia, itsestä huolehtimisen, ennakoivan työn tärkeyttä ja sen roolia myös kunnan kulujen karsimisessa. Tiedämme monista tutkimuksista että suuri osa, ja nyt puhutaan sadoista miljoonista Suomessa, syntyy itse aiheutetuista syistä. Miten tämän Jyväskylä-laivan saisi kääntymään niin että panostaisimme ennakoivaan, hyvinvointia lisääviin palveluihin, tiedottamiseen, mahdollisuuksiin? Miten voimme ottaa paremmin vastuuta omasta ja läheistemme hyvinvoinnista?

Lainsuojattomat lapset - kuka kannattelee pienen oppijan reppua tulevaisuudessa?

”Lähes kaikkia muita keskeisiä peruspalveluja suojataan ja turvataan säädöksin paremmin kuin koulutusta. Niinpä koulujen ja kuntien väliset erot oppimistuloksissa sekä hyvä- ja huono-osaisuudessa ovat lähteneet kasvamaan.” sanoi OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen eilen opetus- ja kasvatusalan KEOS-tapahtumassa Jyväskylässä. Hän puhui lainsuojattomista lapsista. Tilaisuuden avannut sivistysjohtaja Laila Landen puhui pienen oppijan opinpolusta ja yhteistyöstä tuon tien helpottamiseksi.

Mitä on työelämä kun nyt eskariin ja eppuluokalle lähteneet lapset valmistuvat ammattiin noin 2025-2030 vuosina? Mitä taitoja on tärkeä kehittää sen ajan tarpeisiin? Miten ennustaa tulevaisuutta? Mitä hyvää emme saa hukata heikonkaan kuntatalouden aikana? Miten ehkäistä syrjäytymistä? Pärjäämmekö vielä PISAssa?

Sosiaaliset taidot ja uuden oppimiskyky, luku- ja kielitaito ovat varmasti keskeisiä taitoja edelleen. Oppimisympäristöt ja oppimisyhteisöt voivat olla hyvinkin erilaisia kuin lapsuudessani tai tänä päivänä. Yksilöllisiä valintoja mahdollistavat opinpolut, toisaalta laadukkaat mahdollisuudet kaikille oppijoille varmistavat sen, että meillä on osaavaa ja hyvinvoivaa työvoimaa eläkkeellä olevien palveluita tuottamassa.

Yksi on varmaa. Yhteistyötä tarvitaan vielä enemmän sivistystoimen, koulujen, kotien, järjestöjen, etsivän nuorisotyön, liikunta-,ja kulttuuriharrastusten kanssa. Lapsen opintien tukeminen lähtee meistä aikuisista. Välittäminen ja kannustaminen ei maksa mitään. Tarvitaanko siihenkin laki vai arvopohjamme vahvistamista? Toisistamme huolehtimista.

yhteenaatoksia ja rajatonta rohkeutta - Kokoomuksen Jyväskylän kunnallisjärjestön ja valtuustoryhmän blogista

(Yhteenaatoksia ja rajatonta rohkeutta julkaistu 11.8.2012 Kokoomuksen Jyväskylän kunnallisjärjestön blogissa)

Liitokset ovat vaalien pääteema” (HS 29.7.2012) Höh, onko niin? Se on tärkeää luottamushenkilömäärien sekä kunnan ja valtion roolien näkökulmasta. Tärkeämpi teema asukkaan vinkkelistä lienee perheiden arjen sujuvuus. Voidaanko tulevaisuutta rakentaa niin kuin ennen on ollut vai onko tehtävä muutoksia varmistaaksemme että se hyvä mitä on rakennettu voi kehittyä tulevaisuudessakin? Että se arki rullaisi…Olisi työtä, turvallisia kouluja ja mahdollisuus harrastaa. Ja huolehtisimme toinen toisistamme.

Muiksi teemoiksi lehti nosti palvelut, työpaikat, maankäytön, koulutuksen ja asumisen. Tärkeitä juttuja. Liittyiköhän ne sittenkin tuohon ensimmäiseen? Ministeri Virkkusen haastattelussa (KSML 11.8.2012) keskeiseksi asiaksi nousee asukkaiden osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuus. Siitähän tässä lienee kysymys.

Iltalehti (28.7.2012) uutisoi puolestaan että ”Suomi romahti” sillä lasten kehityksen indeksiä kuvaavan kansainvälisen raportin mukaan suomalaislasten hyvinvointi on laskussa. Helsingin sanomissa (11.8.2012) kerrottiin, että ”yhä useampi nuori jää eläkkeelle mielenterveysongelmien takia”. Liitokset kuulostavat pelottavalta, sillä muutos on ikävää. Romahtaminen taas tuntuu lopulliselta. Opinnoista ja työelämästä putoaminen on valtavan iso haaste.

Synkeiden otsikoiden jälkeen löytyy ehdotuksiakin. Parannettavaa asiantuntijoiden mielestä Suomessa on koulunkäyntiin, harrastusmahdollisuuksiin, neuvolajärjestelmään ja syrjäytymiseen liittyen. Eivätkö nämä juuri ole tärkeitä teemoja, ennen vaaleja ja niiden välillä? Kotona, koulussa, kaupungilla. Palvelujen toteuttaminen. Tuki. Välittäminen. Nimenomaan lapsiperheiden, lasten ja nuorten hyvinvointia lisäävien toimintatapojen varmistaminen. Kerho, liikunta, taideterapia ja moniammattillinen varhainen tuki pitää nuoren kiinni opinnoissa ja työelämässä. Mahdollisuus keskusteluun ja osallistumiseen voi ehkäistä masennusta.

Miksi lehdet eivät otsikoi enemmän positiivisia näkökulmia ja asioita? Niitä asioita olisi helpompi kehittää muuttuvassakin toimintaympäristössä. Ja saada vahvistusta hyvälle suunnalle. Ei kai sellainen muutos voi olla hankalaa kuntapäättäjillekään? Pahoinvoinnin sijaan satsaisimme hyvinvointiin ja säästäisimme näin korjaavista palveluista. Se voi joskus vaatia liitoksia, ainakin ”yhteenaatoksia”, rajojen ylittämistä siis. Nykyistä enemmän yhteistyötä kunnan, kolmannen sektorin, järjestöjen ja yrittäjien kanssa. Jyväskylässä todentotta on osaamista, tekijöitä ja potentiaalia.

Onko mentävä kauas nähdäkseen lähelle? Suomesta ja Jyväskylästä haetaan oppia ainutlaatuisesta koulutusjärjestelmästä. Emmehän vain ole menettämässä peruspilareita itse? Laadukasta oppimista, sivistystä, kulttuuria, liikunnan iloa, lapsista ja nuorista välittämistä. Lukutaitoa, hyvää kuntoa, mahdollisuutta menestyä kulttuurin, urheilun tai tieteen saralla.

Näkökulmia ja ajatuksia on lupa muuttaa, suunnitelmia päivittää, siinä kun maailmakin muuttuu. Päällekkäisiä toimintatapoja ja järjestelmiä voisi jättää pois ihan reilusti. Riitelyn sijaan pitäisi uskaltaa hakea ratkaisuja Se on helpompaa jollei pelätä yritystä ja erehdystä. Haetaan luovia, erilaisia toimintamalleja. Yhteistyötä. Nämä toimintatavat eivät ole rahasta kiinni. Halusta pikemminkin. Satsataan kulttuuriin ja liikuntaan, lapsiin ja nuoriin. Näistä teemoista presidenttimmekin, Sauli Niinistö, puhuu. Syrjäytymisen ehkäisemisestä. Mitä vähemmän on pahoinvointia, sen paremmin kaikki voivat.

Usein kulttuuriharrastaminen, niin populaari kuin korkea-sellainen,(joiden vastakkainasettelu taas valitettavasti nousi keskusteluun ministeri Arhinmäkeen ja kesätapahtumiin liittyen), vaatii sitoutumista, pitkäjänteistä yhteistyötä ja osallistumista. Osallistujalleen ja ympäristölleen, läheisille, yleisölle se tarjoaa nautinnon, ilon tai erilaisten tunteiden ilmaisukanavan. Kulttuurista voimme saada voimaa arkeen, erilaisiin elämäntilanteisiin ja sen avulla voimme käsitellä vaikeitakin asioita ja toipua sairauksista. Niitäkin jokaisen elämään väistämättä joskus kuuluu.

Ollaan rohkeita, vaikka edessä on vaikeitakin päätöksiä. Kuten apulaiskaupunginjohtaja Arto Lepistö kehotti Keskisuomalaisessa vähän aikaa sitten olemaan. On uskallettava muuttua ja muuttaa toimintamalleja. Tai ollaan vielä rohkeampia! Kuten Nalle Puh filosofoisi. Haetaan ratkaisuja, toimitaan yhdessä. Avoimesti. Viranhaltijat ja luottamushenkilöt, eri puolueen edustajat, asukkaat, nuoret ja vanhat, liikunta ja kulttuuri, koti ja koulu…

Hyviä esimerkkejä rajojen ylittämisestä, yhteisestä tilojen ja osaamisen käytöstä löytyy, kuten Palokan koulukeskus ja sen yhteydessä avautuva kirjasto. Tai Veturitallit. Kulttuurin ja nuorison yhteenliittymä. Asiat tarvitsevat ihmisten yhteenaatoksia ja rohkeutta, tulevaisuuden teknologiankin hyödyntämistä. Palveluiden järjestämistä sen verran tehokkaasti ja ennakoitavien tarpeiden mukaan, ettei meidän lapsemme joudu maksamaan loputtomasti meidän velkojamme.

”Ajatteles, jos joku puu kaatuisi kun me olemme sen alla!" "Ajatteles jos ei kaadu", sanoi Nalle Puh pitkään harkittuaan.

Kulttuurista ja liikunnasta hyvinvointia - resepti kuntalaisille ja päättäjille

"Kulttuurista ja liikunnasta hyvinvointia" - resepti kuntalaisille ja päättäjille Teksti julkaistu Jyväskylän kokoomuksen kunnallisjärjestön "Luottamushenkilöiden puheenvuoro"-blogissa 5.3.2012.

Yhä useampi lapsi liikkuu yhä vähemmän. Moni nuori on syrjäytynyt ja luku nousee edelleen. Monen aikuisen voimavarat eivät riitä omastakaan hyvinvoinnista huolehtimiseen. Pahoinvointiamme korjaavien toimien menot kasvavat. Eikä rahaa tunnu olevan koskaan riittävästi. Johtuisiko se siitä ettemme pääse ongelmien ytimeen ja muuttamaan suuntaa riittävän ajoissa?

Kulttuurin, liikunnan ja hyvinvoinnin yhteys on osoitettu niin kansallisissa kuin kansainvälisissäkin tutkimuksissa. Kulttuuri, taidekasvatus ja liikunta luo edellytyksiä täysipainoiselle elämälle ja voi estää syrjäytymistä eri ikäkausina sekä erilaisten väestöryhmien keskuudessa. Kulttuurilla ja liikunnalla on tervehdyttäviä vaikutuksia. Niiden avulla voidaan vähentää sairaalavuorokausia ja auttaa toipumisessa, sekä ennaltaehkäistä fyysistä ja henkistä pahoinvointia kaikkine lieveilmiöineen.

Leivoimme lasten kanssa laskiaispullia ja niitä pyöritellessämme pohdin miten hyvä pulla tehdään? Voisiko hyvinvointiinkin löytyä reseptiä? Mietin mitä se sisältäisi ja kuinka jokaisella on osuutensa ja toisaalta vastuunsa lopputuloksesta. Jos jokin aines on vähissä, on meillä mahdollisuus ja suorastaan velvollisuus auttaa toinen toistamme. Vähän kuin meidän leipoessamme: yksi vaivasi taikinan, toinen oli näppärä pullanpyörittäjä ja voiteli pullat, kolmas vahti uunia ja valmisti täytteet. Kaikkien kädet olivat vuorollaan taikinassa ja opimme toinen toiseltamme.

Kulttuurista ja liikunnasta hyvinvointia - perusainekset ja mitat (suluissa): 1 Yhteistyötä ja hyviä käytänteitä yli eri toimialojen. (Tarvitaan nykyistä enemmän.) 2 Kokonaisuuksien ja asiayhteyksien hahmottamista. (Satsataan ennaltaehkäisyyn enemmän, se kannattaa varmasti) 3 Uskallusta, rohkeutta, intoa ja uusia ajatuksia.(Tätä ei voi olla koskaan liikaa!) 4 Kaiken ikäiset kuntalaiset, erityisesti nuoret, ja yhteistyötahot mukaan. (Varmistettava kanavat, forumit ja osallistumisen monipuoliset mahdollisuudet ja erilaiset toteutustavat) 5 Ratkaisukeskeisyyttä ja vaihtoehtoja ongelmien painottamisen sijaan. (Mitä enemmän tätä, sitä helpommin päästään hyvään lopputulokseen)

Kulttuuria ja liikuntaa tarjotaan ja nautitaan säännöllisesti; 2-3 kertaa pari tuntia kerrallaan on suositeltava henkilökohtainen viikkoannos. Kukin voi vaikuttaa omalla aktiivisuudellaan ja esimerkillään. Erityisesti päättäjien on syytä tutustua toimijoihin sekä tulevaisuutta hahmottaviin kirjasto-, liikunta-, ja nuorisoverkkoratkaisuihin tarkemmin. Lisätietoa löytyy esimerkiksi kaupungin nettisivuilta.

Parhaan tuloksen saa nauttimalla kulttuuria ja liikuntaa yhdessä läheisen, ystävän, sukulaisen, naapurin tai vaikkapa työyhteisön jäsenten kesken. Reseptin perusaineksia kannattaa sekoittaa muihinkin toimialoihin.

Pauliina Holm, Jyväskylän kulttuuri-,liikunta ja nuorisolautakunnan puheenjohtaja