Mitä mieltä Sinä olet?

" Eikös työntekemisen ja yrittämisen pitäisi olla kannattavaa?"

”Onko sinulle tärkeää, että jokainen voi vaikuttaa itse läheisen ja omaan hyvinvointiin ja palvelumme tukevat tätä?”

”Uskotko, että nuorten koulutus ja työllistyminen on tärkeimpiä keinoja syrjäytymisen ehkäisemiseksi?”

"Eikö terveydenhoito;  nopea hoitoonpääsy ja laatu, olekin tärkeimpiä kysymyksiämme ja säästä myös erikoissairaanhoidon kuluissa?"

”Tekevätkö liikunta-, kulttuuri ja kansalaisjärjestöjemme sinunkin mielestäsi arvokasta työtä nuortemme hyväksi?”

”Eikö koulujen ryhmäkoolla voidakin vaikuttaa lasten ja nuorten hyvinvointiin ja ehkäistä osaltaan syrjäytymistä? ”

”Voisiko painotuksemme olla perheiden hyvinvoinnissa; kulttuuri-, liikunta- ja harrastusmahdollisuuksissa ja ennaltaehkäisevissä palveluissa? ”

”Voiko kulttuuriharrastuksilla ja liikunnalla vaikuttaa työhyvinvointiin ja jaksamiseen?”

”Miksemme tekisi enemmän yhdessä koulujen, liikunnan, kulttuurin, sosiaali- ja terveyspalveluiden, järjestöjen ja yritysten kanssa palveluiden ja asuinalueiden kehittämiseksi?”

”Eikö aikuisten vastuunotolla, lasten onnistumisen kokemuksilla sekä kodin ja koulun yhteistyöllä auteta lasten itsetunnon myönteistä kehitystä?”

”Eihän harrastusmaksujen tulisi eriarvoistaa perheitä ja lasten osallistumismahdollisuuksia?”

”Miksemme toteuttaisi palveluitamme enemmän myös verkkoon ja yhden luukun periaatteelle toimintatapoja uudistaessamme ja tehokkuutta hakiessamme?”

”Voiko kulttuurin kuluttamisella ja liikkumisella olla merkitystä ikääntyvien toimintakykyyn, asumiseen ja palvelutarpeisiin?"

”Saisimmeko säästöjä ennakoivilla nuorten ja ikääntyvien palveluilla sosiaali- ja terveyspuolen yhä kasvaviin pahoinvointia korjaaviin menoihin?”

"Voisiko näillä kysymyksillä hakea ratkaisuja yhtä valtuustokautta pidemmälle, taloutta tasapainottaen, säästöjä saaden?"
 

Mitä mieltä Sinä olet? 

välittäen,
yhteistyössä ratkaisuja hakien
119 Pauliina Holm, äiti, koulutuspäällikkö, kulttuuri,-liikunta ja nuorisolautakunnan puheenjohtaja

Hyvää hoivaa ja välittämistä

Vanhenevan väestömme hoitamiseksi tarvitaan koko maassa lähes viidennes lisää työvoimaa nykyiseen verrattuna. Tärkeimpiä kuntapalveluita on tulevaisuudessakin terveyspalvelumme. Keskeinen kysymys on miten voisimme kääntää painopistettä ennaltaehkäiseviin toimiin ja perusterveydenhuoltoon vähentäen erikoissairaanhoidon painetta ja kuluja. Miten varmistaa laadukkaat terveypalvelut ja nopean hoitoonohjauksen? Tiedämme myös, että moni nuori lopettaa koulut kesken, ei saa haluamaansa opiskelupaikkaa tai hakeudu lainkaan koulutukseen. Heitä on yli 100 000.

Edellisten lukujen valossa on huojentavaa lukea nuorten unelmista ja suhtautumisesta tulevaisuuteen ja työn tekemiseen esimerkiksi ”Hoivatyöhön on tilaa ja halua” -jutusta (HS 29.9.2012). Plan Suomen ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimuksesta nostettiin nuorten tulevaisuuden ammatteja.  Terveydenhuolto - ja sosiaalipalveluiden kasvutarve vuoteen 2025 on 18,5 %. Nuoret uskovat saavuttavansa unelmat kovalla työllä ja koulutuksella.

 

”Hoiva-alan osaajien kovasta tarpeesta tulee sellainen olo, että minua tarvitaan” kertoo 17-vuotias Sara-Annika.  Hoivatyöstä unelmoivat rikkovat perinteisiä käsityksiä siitä, mikä on yhteiskunnallisesti vaikuttavaa työtä. Omalla ahkeruudella ja kouluttautumisella työllistytään, vastataan ikääntyvien hoivatarpeeseen ja estetään myös vanhusten syrjäytymistä.

”Tarvitaan joku joka sanoo, että olet hyvä ja kelpaat” sanoo Milla-Kristiina Lahtinen Ilman lastensuojelua en olisi tässä –jutussa (HS 28.9.2012). Hän myös kehottaa nuoria vaikuttamaan omaan elämäänsä, ettei pitäisi mennä lastuna virran mukana.  Sijoitettujen lasten, sijaisvanhempien ja biologisten vanhempien Keinu-musikaali Jyväskylässä oli oiva esimerkki taiteen voimaannuttavasta vaikutuksesta niin tekijöilleen kuin liikutuksesta itkeneelle yleisölle. Jokainen tarvitsee välittämistä ja ilmaisukanavia

Professori Liisa Keltinkangas-Järvinen (KSML 28.9.2012) on huolissaan agrressiosta ja siitä, että laumassa pärjääminen on ajanut sosiaalisten taitojen ohi. Tutkimusten mukaan aggressiivinen käyttäytyminen lisääntyy ryhmässä, etenkin jos lapsi joutuu liian pienenä liian suureen sosiaaliseen ryhmään. Koulujen ryhmäkoolla on siten vaikutusta syrjäytymiseenkin

(kts. myös kokoomuksen Jyväskylän kunnallisjärjestön blogissa www.kokoomusjkl.fi 7.10. julkaistu kirjoitukseni "Välittäen, yrittäen, unelmoiden - peruuttamalla emme pääse eteenpäin)

Syy olla ehdokkaana?

Minulta on kysytty monesti miksi olen mukana kunnallisvaaleissa tai miksi alunperin lähdin aikanaan mukaan. Eikö ajankäyttö ja taloustilanne hirvitä? Eikö ole raskasta saada vaan jatkuvaa kritiikkiä? Enkö haluaisi mieluummin käyttää aikaa omaan harrastamiseen tai muuhun?

Syitä ehdokkuuteen kysyttiin myös mm. Ylen vaalikoneessa johon jokin aika sitten vastasin. Ja edellisiin kysymyksiin on vastaukseni KYLLÄ, MUTTA…

…Kulttuuri-, liikunta ja nuorisolautakunnan puheenjohtajana toimiessa olen viimeistään vakuuttunut siitä miten lasten ja nuorten osallistumismahdollisuudet sekä jokaisen omaan hyvinvointiin vaikuttamismahdollisuudet ovat tärkeitä.

Miten esim. liikuntapaikka, kirjaston toiminnot, harrastusmaksut, nuorisotila, teatteriesitys, etsivä nuorisotyö, järjestöjen toiminta tai uimahallin remontti vaikuttaa kuntalaistemme arkeen. Mikä merkitys on kulttuurilla ja liikunnalla sairaudesta toipumisessa, lapsen itsetunnon ja ilmaisun kehittymisessä tai työkyvyn ylläpitämisessä. Mikä ilo lapsen kasvoilta välittyy hänen esiintyessään ryhmän mukana. Ja mikä tunne siitä välittyy vaikkapa ikääntyvistä koostuvalle yleisölle. Mitä tuo kohtaaminen ja vuorovaikutus tuo kaikille. Miten liikunta yhdistää perheitä ja auttaa osaltaan jaksamaan.


Voisiko ennakoivilla ja hyvinvointia tukevilla palveluilla saavuttaa säästöä pahoinvointia korjaavien menojemme kasvussa? Tämä kysymys on yhä tärkeämpi tulevaisuudessa työllisyyden ja taloudenkin näkökulmista.

Koen, että asioihin voi vaikuttaa osallistumalla. Minulle on tärkeää, että jokainen kuntalainen voi vaikuttaa läheisen ja omaan hyvinvointiin, ottaa aikuisen vastuun ja saada vanhemmuuteen tukea. Ja meillä on valinnan mahdollisuuksia ja palveluverkkomme ja toteutustapamme tukevat tätä tavoitetta. Oli sitten kyse lastenhoidosta, vanhusten hyvästä ikääntymisestä ja tarpeellisista tukipalveluista tai harrastusmahdollisuuksista. Kyse on myös välittämisestä.

Tulevalla valtuustokaudella tarvitaan yhteistyötä ja ratkaisukeskeisyyttä enemmän yli toimialarajojen, myös yli puoluerajojen. Sitä tarvitaan yhä enemmän, jotta voimme uudistaa palvelurakenteita ja varmistaa laadukkaat palvelut taloustilanteen ja muuttuvan ikärakenteen haastaessa meitä. Yhteistyötä kuntalaisten, yrittäjien, järjestöjen, oppilaitosten ja eri palvelualueiden viranhaltijoiden kanssa asuinalueittemme hyväksi.

Haluaisin olla mukana yhteistyössä rakentamassa Jyväskylää eteenpäin hyvinvoinnin painotuksin. Olen oppinut ja saanut tutustua paremmin niin toimijoihimme, työntekijöihin, nuoriin, viranhaltijoihin, eri järjestöjen aktiiveihin ja tietenkin päättäjiin eri puolueista. Kiitos jo saamastani tuesta ja palautteesta, joka kannusti lähtemään ehdolle uudestaan.

Mitä mieltä Sinä olet?

 ”Onko sinulle tärkeää, että jokainen voi vaikuttaa itse läheisen ja omaan hyvinvointiin ja palvelumme tukevat tätä?”

”Uskotko, että nuorten koulutus ja työllistyminen on tärkeimpiä keinoja syrjäytymisen ehkäisemiseksi?”

”Tekevätkö liikunta-, kulttuuri ja kansalaisjärjestöjemme sinunkin mielestäsi arvokasta työtä nuortemme hyväksi?”

”Voisiko painotuksemme olla perheiden hyvinvoinnissa; kulttuuri-, liikunta- ja harrastusmahdollisuuksissa ja ennaltaehkäisevissä palveluissa? ”

”Voiko kulttuuriharrastuksilla ja liikunnalla vaikuttaa työhyvinvointiin ja jaksamiseen?”

”Miksemme tekisi enemmän yhdessä koulujen, liikunnan, kulttuurin, sosiaali- ja terveyspalveluiden, järjestöjen ja yritysten kanssa palveluiden ja asuinalueiden kehittämiseksi?”

”Eikö aikuisten vastuunotolla, lasten onnistumisen kokemuksilla sekä kodin ja koulun yhteistyöllä auteta lasten itsetunnon myönteistä kehitystä?”

”Eihän harrastusmaksujen tulisi eriarvoistaa perheitä ja lasten osallistumismahdollisuuksia?”

”Miksemme toteuttaisi palveluitamme enemmän myös verkkoon ja yhden luukun periaatteelle toimintatapoja uudistaessamme ja tehokkuutta hakiessamme?”

”Voiko kulttuurin kuluttamisella ja liikkumisella olla merkitystä ikääntyvien toimintakykyyn, asumiseen ja palvelutarpeisiin?"

”Saisimmeko säästöjä ennakoivilla nuorten ja ikääntyvien palveluilla sosiaali- ja terveyspuolen yhä kasvaviin pahoinvointia korjaaviin menoihin?”

Mitä mieltä Sinä olet? 

119 Pauliina Holm

Olen ehdolla tulevissa kuntavaaleissa. Kiitos tuestasi ja kannustuksestasi jo tähän asti!
Olen pian 38-vuotias koulutuspäällikkö Jyväskylän ammattiopiston Hyvinvointi ja kulttuuri-yksiköstä, kahden alakouluikäisen lapsen äiti. Asumme mieheni ja lastemme kanssa Mustalammella Jyväskylässä. Tämä alue asukkaineen on hyvä esimerkki yhteisöllisyydestä ja yhdessä tekemisen meiningistä mm. isien perustaman jalkapallojoukkueen ja äitien pitämän urheilukerhon tai vaikkapa asukasyhdistyksen lapsille järjestämän Kotalampirockin ja hiihtokisojen muodoissa.
Itselleni tärkeää onkin jokaisen kuntalaisen mahdollisuus vaikuttaa omaan ja läheisen hyvinvointiin harrastamalla, liikkumalla, tai kulttuuritilaisuuksissa käymällä. Hyvinvointia tukevia palveluja ja osallistumismahdollisuuksia korostamalla säästämme varmasti pahoinvointia korjaavissa menoissa. Niitä tulisi tehdä yhä laajemassa yhteistyössä koulujen, liikunnan, kulttuurin, terveyspalveluiden, kolmannen sektorin ja yritysten kanssa.
Lisää ajatuksia taas muissa teksteissä ja facebookissa, sekä kasvotusten keskustelemalla. Terveisin Pauliina "Hyvinvointia kulttuurista ja liikunnasta"

Hurlumheimeininkiä Jyväskylässä?

Tänään Keskisuomalaisessa (18.9.2012) oli osuva kirjoitus ”Ay-demari jättää valtuuston”. Reijo Laitinen kommentoi, että ”Jyväskylässä on vähän hurlummeininkiä, että jossain vaiheessa talous vain asettuisi kohdalleen. Valtuutetuilla on kokonaisvastuu budjetista”.

Tärkeä näkökulma Reijolla oli se, että kunnallispolitiikka on yhteistyötä, se vaatii myös kompromisseja. Niinhän se tahtoo olla muuallakin; kodissa, töissä, koulussa. Yhteen hiileen puhaltamalla, erilaisia ratkaisumalleja tuomalla ja toisia arvostavalla otteella on helpompaa saada vaikeitakin päätöksiä aikaan. Saisimmeko me siis yhdessä käännettyä ajattelua hyvinvointia tukeviin toimiin aina pahoivoinnin vaikutuksia korjaavien painottamisen sijaan?

Lukioverkko puhututtaa ja herättää monenlaisia tuntoja ja tunteita. Minua mietityttää toisen asteen koulutuksen tulevaisuuskehitys, yhteiskuntatakuun toteuttaminen, aloituspaikkojen valtakunnallinen jakautuminen suhteessa Jyväskylään, valtionosuuden muutokset ja samaan aikaan suuret paineet lukioverkkoinvestointiin ja sen maksamiseen. Toivottavasti koko ikäluokka otetaan ratkaisuissa huomioon, myös ammatillinen koulutus ja sen tulevaisuusnäkökulmat. Eikä ainakaan meidän pieniä oppijoita tulisi unohtaa. Hehän ovat aikanaan toisen asteen opiskelijoita sekä meidän osaava ja toivottavasti myös hyvinvoiva työntekijäjoukko.

Keskusteluja Ihmisten kylässä - jyväskyläläisten ajatuksia launtailta

Eilen lauantaina valmistauduttiin kuntavaaleihin taas Kävelykadun tapahtumin. Teltat koottiin ja kahvikupposen kera keskusteltiin jyväskyläläisiä askarruttavista asioista. Eri puolueiden uusia ja vanhoja ehdokkaita oli koolla ja kuulumisia vaihdettiin eri telttojen välillä hyvässä yhteishengessä. Yhteistyötä tarvitaankin yhä enemmän tulevien taloushaasteiden edessä.

Kävin erittäin opettavaisia ja ajatuksia herättäviä keskusteluja erityisesti muutaman ikääntyneen minulle ennestään tuntemattoman jyväskyläläisen kanssa. Puhuimme vastuunotosta, niin taloudessa kuin jokaisen kuntalaisen itsestä huolehtimisessa. Siten voimme huolehtia myös toisistamme, läheisistämme ja heikommassa asemassa olevista.

Pirteä noin 75-vuotias nainen tuli juuri kuntosalilta ja toivoi selviytyvänsä mahdollisimman pitkään kotona ja saavansa tarvittaessa hoivaa tai muuta tarpeellista apua sinne sitten jos ja kun tarve tulee. Ei kai laitoshoito voi olla ainoa painopisteemme tulevaisuudessa? kysyi hän. Ehdokkaanamme on myös terveydenhuollon asiantuntijoita ja mukaan liittyi Riitta-Maija ja keskustelumme rikastui entisestään. Terveillä elämäntavoilla, säännöllisellä liikunnalla ja kulttuuriharrastuksilla pirteä rouva kertoi meille voivansa ikäänsä nähden hyvin. Herra 80-v taas kertoi tekevänsä vapaaehtoistyötä ikäihmisten liikuttamiseen liittyen. Huoli lasten ja nuorten liikunnan puutteesta, keski-ikäisten huononevasta kunnosta ja vanhempien ja koulun esimerkin tärkeydestä nousi keskustelussa keskiöön. Huomasimme, että lähiliikuntapaikat koulujen yhteydessä oli meille molemmille tärkeä asia.

Toinen keskeinen teema Kävelykadulla oli nuorten syrjäytyminen ja työhön tekemiseen kannustaminen. Aihetta sivuttiin useasti aamupäivän aikana keskusteluissa. Erästä yrittäjää ihmetytti miten akateemisen koulutuksen saanut kolmekymppinen ei ole ollut valmistuttuaan vielä päivääkään töissä, tai miksei nuoria kannusteta ottamaan vaikkapa lyhyttäkin työtä työttömänä olemisen sijaan. Eriarvoisuus kasvaa ja ongelmat kertautuvat ja työttömyys periytyy sukupolvelta toiselle. Koulutus ja aktiivinen osallistuminen tuntui olevan monella ratkaisuesitys tähän.

Ketkä oikein maksavat eläkkeemme kysyi moni?Ja nuoremmat jyväskyläläiset ihmettelivät onko sellaista edes tulevaisuudessa lainkaan jos huoltosuhteemme on jo tällainen. Tärkeitä pohdintoja.

Kirjastoaihettakin sivuttiin. Jotta uusia kirjoja ja muuta aineistoa olisi jatkossakin saatavilla, totesi useampi että seiniä ja toimipisteiden määrää on varmaan tarkasteltava vaikkei se mukavalle tunnukaan. Onneksi on kirjastoautot, totesi eräs.

Pahoinvointia korjaavat menoa kasvavat. Eri ikäisten kanssa käymäni keskustelut kannustavat minua yhä enemmän painottamaan hyvinvointia, itsestä huolehtimisen, ennakoivan työn tärkeyttä ja sen roolia myös kunnan kulujen karsimisessa. Tiedämme monista tutkimuksista että suuri osa, ja nyt puhutaan sadoista miljoonista Suomessa, syntyy itse aiheutetuista syistä. Miten tämän Jyväskylä-laivan saisi kääntymään niin että panostaisimme ennakoivaan, hyvinvointia lisääviin palveluihin, tiedottamiseen, mahdollisuuksiin? Miten voimme ottaa paremmin vastuuta omasta ja läheistemme hyvinvoinnista?