Sitku - Maailman osaavin kansa 2020?

Tänään pohdittiin oppimista ja osaamista.

Sivistyslautakunnan, varhaiskasvatuksen, kasvun ja oppimisen henkilöstön, järjestöjen edustajien sekä virkamiesten kanssa keskusteltiin kaupungintalolla mikä on keskiössä varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa nyt ja tulevaisuudessa? Aiheeseen meitä johdatti opetushallituksen asiantuntija. Pysähdyin illalla kotona vielä pohtimaan aihetta.Tätä on tullut mietittyä myös töissä ammattiopistossa ja kotona kahden alakoululaisen opinpolkua seuratessa.

Lapsen ja nuoren hyvinvointi, muutokset ja niiden ennakointi, yhteistyön lisäämisen tarve toimijoiden kesken, oppimisen motivaatio, opettajien osaamisen varmistaminen, pois sitku-ajattelusta (?)...

Suomalaisten lasten oppimistulokset ovat laskussa. Tiedämme sen vaikka edelleen koulutuksen mallimaa olemme.Oppiminen on kaikkialla. Sitä tapahtuu joka paikassa. Miten lapsi voi kasvaa eheäksi jos koulu pysyy perinteisenä, muutoksista jäljessä? Ja kotona, kavereiden kanssa ja harrastuksissa on toisenlainen todellisuus.

Mitä on tulevaisuuden opettajuus? Miten lapsi osaa tunnistaa minkälainen oppija hän on? Miten häntä kannustetaan? Mitä opettajilta, esimiehiltä ja päättäjiltä odotetaan?

Pois "sitku"- ajattelusta. Eli ajattelusta, että asioita voidaan tehdä vasta sitten kun on enemmän rahaa, laitteita, henkilökuntaa,aikaa. Muutosta voidaan toteuttaa olemassa olevillakin resursseilla. Kyse on ajattelusta ja oppimistavan (opettajuuden!) muutoksesta. Olennaista ei ole laitteiden määrä, vaan se mitä niillä tehdään. Tai oikeastaan miten tehdään ja missä.

Voisiko luokan ainoa läppäri ollakin koko luokan käytössä opettajan työpöydän sijaan? Miksei älypuhelimilla voi hakea tietoa?

On tuhat tapaa oppia. Voisiko lapsia ja nuoria ottaa mukaan ideoimaan miten tehdään yhdessä? Voisiko oppiaineiden rajoja vielä murtaa isommiksi kokonaisuuksiksi? Onko oikeastaan tärkeää miten paljon opitaan? Vai olisiko olennaisempaa oppia oppimaan ja toimia ryhmän jäsenenä. Kasvaa ihmisenä. Toimia ryhmässä. Onko luokka ainoa paikka oppia? 

Toiminnallisuus, mieluisuus, merkitys, oikea tekeminen, yhdessä oppiminen. Lapset ovat tähän valmiita. Silti oppilaat kouluun tullessaan liian usein vielä istutetaan pulpettiin, käsketään olemaan hiljaa ja sulkemaan kännykät, tekemään tehtäviä yksin. Pedagoginen vapaus on tärkeää, mutta opettajien osaamista tulee päivittää ja parhaiten se tapahtuu oppijoiden yhteisössä osaamista jakaen. Niinkin voi oppia että oppilaat opettavat opettajaa.

Jos aiomme olla maailman osaavin kansa vuonna 2020, oppimisen mallimaa ja koulutuksen kaupunki Jyväskylä, pitää meidän pohtia näitä kysymyksiä ja hakea ratkaisuja. Miksemme aloittaisi "nytku".

Niukkenevat resurssit vs. laadukkaat toimintamallit?

julkaistu Keskisuomalaisessa 9.3.2014 otsikolla "Tavoitteeksi laadukkaat toimintamallit"

Parhaillaan Jyväskylässä perataan ja karsitaan hallintoa ja palveluverkkoja, johtamisjärjestelmää uudistetaan. On selvää niin valtion kuin kuntien talouden näkökulmista, että rakenteellisia muutoksia tarvitaan. Se tarkoittaa tehokkuutta ja uudistettavia mittareita. Talouden tasapainottaminen vaatii palveluverkkojen muutoksia ja keskittymistä palvelujen ytimeen. Oulussa hahmotellaan hyvinvointikeskuksia ja -pisteitä, Jyväskylässä monipalvelupisteitä.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden lakiehdotus on parhaillaan lausunnolla kunnissa. Keskisuomalaisessakin aihetta on käsitelty eri kanteilta, mm. Jämsän sairaala on ollut esillä. Uusimmassa Kuntalehdessä käsiteltiin laajasti sosiaali- ja terveyspalveluita. Sen mukaan resursseja on käytettävä mahdollisimman tehokkaasti, niin että ne tuottavat mahdollisimman suuren terveyshyödyn mahdollisimman monelle (27.2.14 s.17). Kuulostaa tavoiteltavalle. Tarkastelua tuleekin tehdä nykyistä enemmän koko palveluketjun näkökulmasta. Järjestämislain tulee estää ylimääräisten, kustannuksia aiheuttavien hallintotasojen syntymistä.

Ennaltaehkäisyssä lienee paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia. Potilaan motivointi mm. elämäntapamuutoksiin on ollut eri medioissa esillä. On nostettu esiin jokaisen kuntalaisen vastuu itsestä ja läheisistä. Keskustelua on avattu asukkaiden mahdollisuudesta huolehtia omasta asuinympäristöstään nykyistä enemmän. Hyvinvointikeskustelussa ei sovi unohtaa yhteistyötä palveluita tuottavien yritysten ja yhteisöjen kanssa. Tällä sektorilla on potentiaalia uusien yritysten ja työpaikkojen syntyyn. Jyväskylässä onkin onnistuneita kokemuksia monituottajamallista.

Toimintatapojaan uudistaneita palkittuja esimerkkejäkin Jyväskylästä löytyy. Jyväskylän ja Kajaanin päiväkodit päihittivät viiden muun EU-maan oppimisympäristöt (KSML 24.2). Sosiaali- ja terveysministeriö ja Työterveyslaitos palkitsivat Jyväskylän yhteistoiminta-alueen (Jyte) terveyskeskussairaalan ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirin yhteispäivystys NOVA:n. Jyväskylän ammattiopisto voitti laatupalkinnon viime vuonna yrittäjyysteemalla. Taiteen perusopetuksen tasa-arvoista, lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäisevää järjestelmää ei ole muualla maailmassa kuin Suomessa (HS 24.2).

Viisi prosenttia käyttää puolet

Viisi prosenttia käyttää puolet palveluista.
 Lause jäi mieleeni ja muistiinpanoihini kun puhuttiin sosiaali- ja terveyspalvelujen kuluista ja haasteista kaupunginvaltuuston perehdyttämistilaisuudessa. Siis asukkaista viisi prosenttia käyttää yli puolet sosiaali- ja terveyspalveluistamme. Annetuista ajoista, kuluista, vuodepaikoista ja toimenpiteistä.

Mikä on kehitys jos tämä pahoinvoivien joukko yhä kasvaa? Tai mitä voisi olla toisin jos lukua saataisiin alemmas? Mitä säästöjä tästä seuraisi taloudellisesti ja inhimillisesti ajateltuna? Miten voisimme suunnata vapautuvia resursseja toisaalle; hyvinvointia tukeviin palveluihin, vanhusten kotona pärjäämiseen, valinnanvapauteen ja osallistumiseen, liikuntaan, kulttuuriharrastamiseen, koululaisten pieniin ryhmäkokoihin, varhaiseen tukeen...

Mietin tuota yhtälöä ja tulevaisuutta. Tiedämme pahoinvoinnin kulut yhteiskunnalle, kunnalle ja erityisesti sotebudjetille. Yksi siihen vaikuttava asia on varmasti oma elintapamme:  päihteet ja niiden suurkulutus, kasvava huumeiden käyttäjien ryhmä, liikunnan vähyys, ruokailutottumukset, passiivisuus, vastuunsiirtäminen omasta hyvinvoinnista muille, välinpitämättömyys ympäristöstämme ja yhteisöstämme, itsestämme ja läheisistämme. Yhä kasvavia syitä on työttömyys ja syrjäytyminen joka periytyy valitettavan usein sukupolvelta toiselle.

Syrjäytymisen ehkäisemiseen voidaan tutkimusten mukaan vaikuttaa koulutuksella, osallistumista lisäämällä, harrastamisella ja ennakoivilla toimilla. Työn merkitys hyvinvoinnillemme on kiistaton. Työpaikkojen syntyyn vaikuttaminen on siten yksi keskeisimmistä haasteistamme valtuustossa, hallituksessa ja työryhmissä.

Viisi prosenttia käyttää puolet palveluista. Mihinköhän kaikkiin muihinkin asiayhteyksiin ja aloihin tuo lause pätee? Itselleni nousee mieleen peruskoulu ja sen haasteet; erityisen oppijan erityiset tarpeet, vaativat vanhemmat, yhä lisääntyvät velvoitteet.  Miten opettajan aikaa ja huomiota jää muillekin tärkeille asioille ja kaikille oppijoille? Monilla meillä lienee kokemuksia siitä miten yksi asia tai vaativa henkilö voi täyttää kalenterin ja mielen ja siten viedä tehokkaasta työajasta tai kokouksesta ainakin puolet.

Suomalaisista lapsiperheistä vain osa saa riittävän varhaista tukea. Sama pätee vanhuksiimme. Aina ei kyse ole vaan rahasta. Vaikka olemmekin vääntäneet kotihoidontuesta ja omaishoidontuesta, erityisesti talouden näkökulmasta. Tarkastellessamme toiminnan kehittämistä ja suuntaamista, taloudellisuutta ja tehokkuutta emme toivottavasti unohda riittäviä tukipalveluja, mahdollisuutta saada apua kotiin, viettää vapaapäivä, saada vertaistukea. Mitä paremmin myös työssäkäyvä keski-ikäisten joukkomme voi, sitä paremmin he jaksavat huolehtia omista lapsista ja vanhenevista vanhemmistaan.


(julkaistu Kokoomuksen Jyväskylän kunnallisjärjestön blogissa 17.3.2013)

Rakenteita, vastuuta ja Jyväskylähenkeä

 (blogi julkaistu 17.2.2013 Kokoomuksen Jyväskylän kunnallisjärjestön ja valtuustoryhmän blogissa)

Juuri työnsä aloittanut kaupunginvaltuusto on isojen ratkaisujen edessä. Seminaarissa helmikuun alussa keskeisenä teemana oli ”Jyväskylähenki”. Tuo positiivinen, ratkaisuja hakeva ja onnistumiseen kannustava henki liittyy niin vahvan kunnan ja hyvinvoivien asukkaiden palveluiden järjestämiseen,  sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistukseen,  Kelpotyöryhmän kuin taloustoimikunnan työskentelyyn. Jyväskylähenki on tärkeä alueemme kilpailukyvyn ja työllisyyden edistämisessä sekä tehokkuutta, uusia toimintamalleja ja säästöjä hakevissa esityksissä kaupunkimme talouden tasapainottamiseksi.  

Timo Aron (17.1.2013 julkaistu raportti: kuuden suuren kaupunkiseudun demografinen kilpailukyky) mukaan alueiden menestyminen, elinvoima ja houkuttelevuus perustuvat mm. työpaikkakehitykseen, koulutustarjontaan, sijaintiin, yhteyksiin, imagoon ja tulevaisuuden potentiaaliin. 

Tulevaisuuden askelmerkkejä tarvitaan. Niiden paaluttamisessa meidän on pystyttävä näkemään asiat kokonaisuuksina vähän kauemmas tulevaisuuteen. Muutoin kompastumme helposti ensimmäiseen hankalaan asiaan. Meidän on ylitettävä rajoja, tarkasteltava toimintatapoja, purettava turhia päällekkäisyyksiä ja haettava tehokkuutta. Esimerkkinä voisi olla teknologian ja sähköisten järjestelmien hyödyntäminen paremmin terveydenhuollossa kotimittausten ym. avulla (HS 17.2.2013).

Maakunnallisen arvostetun vaikuttajamme, professori, päätoimittaja Erkki Laatikaisen muistokirjoituksessa todetaan, että ”Laatikainen näki, että Keskisuomalaisen tehtävä on toimia maakunnan yhtenäisyyden, positiivisen mielialan, toivon ja tulevaisuuden uskon ylläpitäjänä” (KSML 16.2.2013). Presidentti Sauli Niinistön haastattelussa ”(KSML 3.2.2013) puhuttiin mm. vastuusta, vapaaehtoistyöstä, vanhempien ja koulun roolista: ”jokaisen suomalaisen tulisi kysyä itseltään: voinko minäkin tehdä jotain asian hyväksi? ”

Kuntauudistuksen tarve myönnetään yleisesti. Uudistuksen taustana on huoli kuntalaisten, kuntien ja koko kansantalouden selviytymisestä tulevaisuudessa (Kunta 2/2013 kuntalehti.fi 14.2.2013). Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen toteaa, että ”ensisijainen lähtökohta on vahvistaa kuntien elinvoimaa ja sen myötä kuntien taloutta.  Valmistelun painopiste on toimenpiteissä, joilla luodaan kasvua ja uusia työpaikkoja.”(Kunta 2/2013 kuntalehti.fi  14.2.2013). Kuntaministeri Henna Virkkunen nostaa esiin (KSML 17.2.2013) kunnan sisäisen hallintomallin uudistamisen. ”Jottei päätöksenteko karkaa kauas, vaan asukkailla on mahdollisuus vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin.”

Kaupunginhallitus käsittelee vastausta valtiovarainministeriön lausuntopyyntöön kuntarakennelaki-luonnoksesta sekä sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämis-ja palvelurakennelinjauksista 18.2.2013. Esityksen mukaan Jyväskylän kaupunki uudistaa valtiovarainministeriölle 10.4.2012/38 antamansa vastauksen ja ehdottaa erityisen kuntajakoselvityksen tekemistä niin, että selvitysalueen kunnat päättävät yhdistymisehdotuksista vuoden 2014 tammi-helmikuussa.  Tämän selvitystyön perusteella ehdotetut kuntajakomuutokset voitaisiin toteuttaa vuoden 2015 alussa. Samalla voitaisiin tarkastella kuntien ja valtion aluehallinnon tehtävien hoitamista vahvoihin peruskuntiin perustuvassa kuntarakenteessa.  

Pauliina Holm

Jyväskylän kaupunginhallituksen jäsen, taloustoimikunnan jäsen (kok)

Kiitos

Kiitos

äänestäjille, tukiryhmälle ja perheelleni tuesta ja kannustuksesta!

Kiitos myös muille ehdokkaille hyvästä yhteistyöstä.

Onnea ja voimia kaikille nyt valituille valtuutetuille ja varavaltuutetuille. Voimia myös nykyisen kauden lautakuntien, kaupunginhallituksen ja valtuuston jäsenille loppukauteen.

Pauliina

Mitä mieltä Sinä olet?

" Eikös työntekemisen ja yrittämisen pitäisi olla kannattavaa?"

”Onko sinulle tärkeää, että jokainen voi vaikuttaa itse läheisen ja omaan hyvinvointiin ja palvelumme tukevat tätä?”

”Uskotko, että nuorten koulutus ja työllistyminen on tärkeimpiä keinoja syrjäytymisen ehkäisemiseksi?”

"Eikö terveydenhoito;  nopea hoitoonpääsy ja laatu, olekin tärkeimpiä kysymyksiämme ja säästä myös erikoissairaanhoidon kuluissa?"

”Tekevätkö liikunta-, kulttuuri ja kansalaisjärjestöjemme sinunkin mielestäsi arvokasta työtä nuortemme hyväksi?”

”Eikö koulujen ryhmäkoolla voidakin vaikuttaa lasten ja nuorten hyvinvointiin ja ehkäistä osaltaan syrjäytymistä? ”

”Voisiko painotuksemme olla perheiden hyvinvoinnissa; kulttuuri-, liikunta- ja harrastusmahdollisuuksissa ja ennaltaehkäisevissä palveluissa? ”

”Voiko kulttuuriharrastuksilla ja liikunnalla vaikuttaa työhyvinvointiin ja jaksamiseen?”

”Miksemme tekisi enemmän yhdessä koulujen, liikunnan, kulttuurin, sosiaali- ja terveyspalveluiden, järjestöjen ja yritysten kanssa palveluiden ja asuinalueiden kehittämiseksi?”

”Eikö aikuisten vastuunotolla, lasten onnistumisen kokemuksilla sekä kodin ja koulun yhteistyöllä auteta lasten itsetunnon myönteistä kehitystä?”

”Eihän harrastusmaksujen tulisi eriarvoistaa perheitä ja lasten osallistumismahdollisuuksia?”

”Miksemme toteuttaisi palveluitamme enemmän myös verkkoon ja yhden luukun periaatteelle toimintatapoja uudistaessamme ja tehokkuutta hakiessamme?”

”Voiko kulttuurin kuluttamisella ja liikkumisella olla merkitystä ikääntyvien toimintakykyyn, asumiseen ja palvelutarpeisiin?"

”Saisimmeko säästöjä ennakoivilla nuorten ja ikääntyvien palveluilla sosiaali- ja terveyspuolen yhä kasvaviin pahoinvointia korjaaviin menoihin?”

"Voisiko näillä kysymyksillä hakea ratkaisuja yhtä valtuustokautta pidemmälle, taloutta tasapainottaen, säästöjä saaden?"
 

Mitä mieltä Sinä olet? 

välittäen,
yhteistyössä ratkaisuja hakien
119 Pauliina Holm, äiti, koulutuspäällikkö, kulttuuri,-liikunta ja nuorisolautakunnan puheenjohtaja

Hyvää hoivaa ja välittämistä

Vanhenevan väestömme hoitamiseksi tarvitaan koko maassa lähes viidennes lisää työvoimaa nykyiseen verrattuna. Tärkeimpiä kuntapalveluita on tulevaisuudessakin terveyspalvelumme. Keskeinen kysymys on miten voisimme kääntää painopistettä ennaltaehkäiseviin toimiin ja perusterveydenhuoltoon vähentäen erikoissairaanhoidon painetta ja kuluja. Miten varmistaa laadukkaat terveypalvelut ja nopean hoitoonohjauksen? Tiedämme myös, että moni nuori lopettaa koulut kesken, ei saa haluamaansa opiskelupaikkaa tai hakeudu lainkaan koulutukseen. Heitä on yli 100 000.

Edellisten lukujen valossa on huojentavaa lukea nuorten unelmista ja suhtautumisesta tulevaisuuteen ja työn tekemiseen esimerkiksi ”Hoivatyöhön on tilaa ja halua” -jutusta (HS 29.9.2012). Plan Suomen ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimuksesta nostettiin nuorten tulevaisuuden ammatteja.  Terveydenhuolto - ja sosiaalipalveluiden kasvutarve vuoteen 2025 on 18,5 %. Nuoret uskovat saavuttavansa unelmat kovalla työllä ja koulutuksella.

 

”Hoiva-alan osaajien kovasta tarpeesta tulee sellainen olo, että minua tarvitaan” kertoo 17-vuotias Sara-Annika.  Hoivatyöstä unelmoivat rikkovat perinteisiä käsityksiä siitä, mikä on yhteiskunnallisesti vaikuttavaa työtä. Omalla ahkeruudella ja kouluttautumisella työllistytään, vastataan ikääntyvien hoivatarpeeseen ja estetään myös vanhusten syrjäytymistä.

”Tarvitaan joku joka sanoo, että olet hyvä ja kelpaat” sanoo Milla-Kristiina Lahtinen Ilman lastensuojelua en olisi tässä –jutussa (HS 28.9.2012). Hän myös kehottaa nuoria vaikuttamaan omaan elämäänsä, ettei pitäisi mennä lastuna virran mukana.  Sijoitettujen lasten, sijaisvanhempien ja biologisten vanhempien Keinu-musikaali Jyväskylässä oli oiva esimerkki taiteen voimaannuttavasta vaikutuksesta niin tekijöilleen kuin liikutuksesta itkeneelle yleisölle. Jokainen tarvitsee välittämistä ja ilmaisukanavia

Professori Liisa Keltinkangas-Järvinen (KSML 28.9.2012) on huolissaan agrressiosta ja siitä, että laumassa pärjääminen on ajanut sosiaalisten taitojen ohi. Tutkimusten mukaan aggressiivinen käyttäytyminen lisääntyy ryhmässä, etenkin jos lapsi joutuu liian pienenä liian suureen sosiaaliseen ryhmään. Koulujen ryhmäkoolla on siten vaikutusta syrjäytymiseenkin

(kts. myös kokoomuksen Jyväskylän kunnallisjärjestön blogissa www.kokoomusjkl.fi 7.10. julkaistu kirjoitukseni "Välittäen, yrittäen, unelmoiden - peruuttamalla emme pääse eteenpäin)