"Matikkaa on kaikkialla" tuumasi eskarilainen iloisesti kun ajoimme tanssitunnilta tänään kotia kohti ja laski jo toista kertaa ykkösestä sataan.
"Niin, sitä on kaikkialla, hieno huomio" totesin ja heti mieleen tuli tuloslaskelmat, talousarviot ja budjetin toteumat. Ja ne talouden rajapinnat jotka niin usein määrittävät toimintaa, eikä päinvastoin. Näitä viimeksi tänään töissä mietin ja kotiintultua lehteä ja kouluverkkoselvityksen uutisointia silmäillessä.
Kaikkea ihanaa voisi tehdä kun olisi vähän enemmän rahaa. Kun voisi hankkia tuota, kun olisi vähän vielä lisää. Voisi toteuttaa asioita paremmin, paremmilla laitteilla, paremmissa tiloissa, enemmillä voimavaroilla... Mitään entistä karsimatta tai poisjättämättä. Niin ja ainahan voi vertailla toimintoja, kumpi on toista arvokkaampaa, mikä on peruspalvelua ja mikä taas ei, jos toteutetaan tuo niin sehän sulkee sitten tuon toisen sektorin jutun automaattisesti pois. Niin tuttua keskustelua, luoko se sitten uusia mahdollisuuksia? Voisiko asioita tarkastella toisin, tulevaisuuden näkövinkkelistä, ei niinkään tästä päivästä tai ainakaan eilisestä?
Ei ne ole helppoja yhtälöitä kotitaloudessakaan. Jostain on luovuttava jos haluaa jotain toista. Tai sitten voi käyttää luovaaa ongelmanratkaisua ja keksiä uusia tapoja, nähdä uusia mahdollisuuksia, saada 1 + 1 laskusta enemmän kuin kaksi.
Joskus vieläkin hymyilyttää veljeni tokaisu pienenä, noin 25 vuotta sitten: "Ostetaan luottokortilla niin ei tarvitse maksaa"
Toisaalta aina löytyi kasa hipporahoja lompakosta jos hätä tuli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti