Tänään pohdittiin oppimista ja osaamista.
Sivistyslautakunnan,
varhaiskasvatuksen, kasvun ja oppimisen henkilöstön, järjestöjen edustajien
sekä virkamiesten kanssa keskusteltiin kaupungintalolla mikä on keskiössä
varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa nyt ja tulevaisuudessa? Aiheeseen meitä
johdatti opetushallituksen asiantuntija. Pysähdyin illalla kotona vielä
pohtimaan aihetta.Tätä on tullut mietittyä myös töissä ammattiopistossa ja kotona kahden alakoululaisen opinpolkua seuratessa.
Lapsen ja nuoren hyvinvointi, muutokset ja niiden ennakointi, yhteistyön lisäämisen tarve toimijoiden kesken, oppimisen motivaatio, opettajien osaamisen varmistaminen, pois sitku-ajattelusta (?)...
Suomalaisten lasten oppimistulokset ovat laskussa. Tiedämme sen vaikka edelleen koulutuksen mallimaa olemme.Oppiminen on kaikkialla. Sitä tapahtuu joka paikassa. Miten lapsi voi kasvaa eheäksi jos koulu pysyy perinteisenä, muutoksista jäljessä? Ja kotona, kavereiden kanssa ja harrastuksissa on toisenlainen todellisuus.
Lapsen ja nuoren hyvinvointi, muutokset ja niiden ennakointi, yhteistyön lisäämisen tarve toimijoiden kesken, oppimisen motivaatio, opettajien osaamisen varmistaminen, pois sitku-ajattelusta (?)...
Suomalaisten lasten oppimistulokset ovat laskussa. Tiedämme sen vaikka edelleen koulutuksen mallimaa olemme.Oppiminen on kaikkialla. Sitä tapahtuu joka paikassa. Miten lapsi voi kasvaa eheäksi jos koulu pysyy perinteisenä, muutoksista jäljessä? Ja kotona, kavereiden kanssa ja harrastuksissa on toisenlainen todellisuus.
Mitä on tulevaisuuden
opettajuus? Miten lapsi osaa tunnistaa minkälainen oppija hän on? Miten häntä kannustetaan? Mitä opettajilta, esimiehiltä ja päättäjiltä odotetaan?
Pois "sitku"- ajattelusta. Eli ajattelusta, että asioita voidaan tehdä vasta sitten kun on enemmän rahaa, laitteita, henkilökuntaa,aikaa. Muutosta voidaan toteuttaa olemassa olevillakin resursseilla. Kyse on ajattelusta ja oppimistavan (opettajuuden!) muutoksesta. Olennaista ei ole laitteiden määrä, vaan se mitä niillä tehdään. Tai oikeastaan miten tehdään ja missä.
Voisiko luokan ainoa läppäri ollakin koko luokan käytössä opettajan työpöydän sijaan? Miksei älypuhelimilla voi hakea tietoa?
Pois "sitku"- ajattelusta. Eli ajattelusta, että asioita voidaan tehdä vasta sitten kun on enemmän rahaa, laitteita, henkilökuntaa,aikaa. Muutosta voidaan toteuttaa olemassa olevillakin resursseilla. Kyse on ajattelusta ja oppimistavan (opettajuuden!) muutoksesta. Olennaista ei ole laitteiden määrä, vaan se mitä niillä tehdään. Tai oikeastaan miten tehdään ja missä.
Voisiko luokan ainoa läppäri ollakin koko luokan käytössä opettajan työpöydän sijaan? Miksei älypuhelimilla voi hakea tietoa?
On tuhat tapaa oppia. Voisiko lapsia ja nuoria ottaa mukaan
ideoimaan miten tehdään yhdessä? Voisiko oppiaineiden rajoja vielä murtaa
isommiksi kokonaisuuksiksi? Onko oikeastaan tärkeää miten paljon opitaan? Vai
olisiko olennaisempaa oppia oppimaan ja toimia ryhmän jäsenenä. Kasvaa
ihmisenä. Toimia ryhmässä. Onko luokka ainoa paikka oppia?
Toiminnallisuus, mieluisuus, merkitys, oikea tekeminen, yhdessä oppiminen. Lapset ovat tähän valmiita. Silti oppilaat kouluun tullessaan liian usein vielä istutetaan pulpettiin, käsketään olemaan hiljaa ja sulkemaan kännykät, tekemään tehtäviä yksin. Pedagoginen vapaus on tärkeää, mutta opettajien osaamista tulee päivittää ja parhaiten se tapahtuu oppijoiden yhteisössä osaamista jakaen. Niinkin voi oppia että oppilaat opettavat opettajaa.
Jos aiomme olla maailman osaavin kansa vuonna 2020, oppimisen mallimaa ja koulutuksen kaupunki Jyväskylä, pitää meidän pohtia näitä kysymyksiä ja hakea ratkaisuja. Miksemme aloittaisi "nytku".
2 kommenttia:
"Onko oikeastaan tärkeää miten paljon opitaan?"
Onko se tärkeää, riippuu ihan siitä, mitä tarkoittaa sana 'paljon' tässä yhteydessä. Niin paljon pitää oppia, että kykenee elämään yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä ja osaa ottaa muutkin huomioon, ei vain 'minä, minä'-asennetta.
"Onko oikeastaan tärkeää miten paljon opitaan?"
Onko se tärkeää, riippuu ihan siitä, mitä tarkoittaa sana 'paljon' tässä yhteydessä. Niin paljon pitää oppia, että kykenee elämään yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä ja osaa ottaa muutkin huomioon, ei vain 'minä, minä'-asennetta.
Lähetä kommentti