Eilen lauantaina valmistauduttiin kuntavaaleihin taas Kävelykadun tapahtumin. Teltat koottiin ja kahvikupposen kera keskusteltiin jyväskyläläisiä askarruttavista asioista. Eri puolueiden uusia ja vanhoja ehdokkaita oli koolla ja kuulumisia vaihdettiin eri telttojen välillä hyvässä yhteishengessä. Yhteistyötä tarvitaankin yhä enemmän tulevien taloushaasteiden edessä.
Kävin erittäin opettavaisia ja ajatuksia herättäviä keskusteluja erityisesti muutaman ikääntyneen minulle ennestään tuntemattoman jyväskyläläisen kanssa. Puhuimme vastuunotosta, niin taloudessa kuin jokaisen kuntalaisen itsestä huolehtimisessa. Siten voimme huolehtia myös toisistamme, läheisistämme ja heikommassa asemassa olevista.
Pirteä noin 75-vuotias nainen tuli juuri kuntosalilta ja toivoi selviytyvänsä mahdollisimman pitkään kotona ja saavansa tarvittaessa hoivaa tai muuta tarpeellista apua sinne sitten jos ja kun tarve tulee. Ei kai laitoshoito voi olla ainoa painopisteemme tulevaisuudessa? kysyi hän. Ehdokkaanamme on myös terveydenhuollon asiantuntijoita ja mukaan liittyi Riitta-Maija ja keskustelumme rikastui entisestään. Terveillä elämäntavoilla, säännöllisellä liikunnalla ja kulttuuriharrastuksilla pirteä rouva kertoi meille voivansa ikäänsä nähden hyvin. Herra 80-v taas kertoi tekevänsä vapaaehtoistyötä ikäihmisten liikuttamiseen liittyen. Huoli lasten ja nuorten liikunnan puutteesta, keski-ikäisten huononevasta kunnosta ja vanhempien ja koulun esimerkin tärkeydestä nousi keskustelussa keskiöön. Huomasimme, että lähiliikuntapaikat koulujen yhteydessä oli meille molemmille tärkeä asia.
Toinen keskeinen teema Kävelykadulla oli nuorten syrjäytyminen ja työhön tekemiseen kannustaminen. Aihetta sivuttiin useasti aamupäivän aikana keskusteluissa. Erästä yrittäjää ihmetytti miten akateemisen koulutuksen saanut kolmekymppinen ei ole ollut valmistuttuaan vielä päivääkään töissä, tai miksei nuoria kannusteta ottamaan vaikkapa lyhyttäkin työtä työttömänä olemisen sijaan. Eriarvoisuus kasvaa ja ongelmat kertautuvat ja työttömyys periytyy sukupolvelta toiselle. Koulutus ja aktiivinen osallistuminen tuntui olevan monella ratkaisuesitys tähän.
Ketkä oikein maksavat eläkkeemme kysyi moni?Ja nuoremmat jyväskyläläiset ihmettelivät onko sellaista edes tulevaisuudessa lainkaan jos huoltosuhteemme on jo tällainen. Tärkeitä pohdintoja.
Kirjastoaihettakin sivuttiin. Jotta uusia kirjoja ja muuta aineistoa olisi jatkossakin saatavilla, totesi useampi että seiniä ja toimipisteiden määrää on varmaan tarkasteltava vaikkei se mukavalle tunnukaan. Onneksi on kirjastoautot, totesi eräs.
Pahoinvointia korjaavat menoa kasvavat. Eri ikäisten kanssa käymäni keskustelut kannustavat minua yhä enemmän painottamaan hyvinvointia, itsestä huolehtimisen, ennakoivan työn tärkeyttä ja sen roolia myös kunnan kulujen karsimisessa. Tiedämme monista tutkimuksista että suuri osa, ja nyt puhutaan sadoista miljoonista Suomessa, syntyy itse aiheutetuista syistä. Miten tämän Jyväskylä-laivan saisi kääntymään niin että panostaisimme ennakoivaan, hyvinvointia lisääviin palveluihin, tiedottamiseen, mahdollisuuksiin? Miten voimme ottaa paremmin vastuuta omasta ja läheistemme hyvinvoinnista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti