Musiikkivoittoinen ja pitkä päivä takana.
Aikaisin aamulla Helsinkiin Konservatorioliiton hallituksen kokoukseen ja äkkiä takaisin Jyväskylään jotta ehdin kotiin perheen kanssa syömään ennen illan konserttia.
Joka muuten oli sykähdyttävä eikä vähiten taitavan viulusolistin ansiosta, vaan vaikutuksen teki orkesterin koko ja sen tuoma sointi. Jyväskylä Sinfonia esiintyi yhdessä Joensuun orkesterin kanssa ja oli aivan mahtavaa kuulla kunnon jousistoa; 9 alttoviulua! Ja tietenkin puhallinsektiota ja vähän erikoisempiakin soittimia.
Ainoa huono puoli oli sali.
Edelleen Jyväskylään ja sivistyneeseen kaupunkiin kuuluu mielestäni akustisesti kunnollinen sali. Eikä se poissulje kouluja tai terveydenhuoltoa. Kulttuurilla on tervehdyttävä vaikutus. Ja onhan Jyväskylä musiikin koulutuksen ja osaamisen keskittymä.
Jkl-Hki-Jkl- matkailu päiväseltään on jo tullut melko tutuksi.
Vaikka teknologia mahdollistaa asioiden käsittelyn muutoinkin kuin fyysisesti kasvokkain, silti ihmiset vielä liikkuvat paikasta toiseen melko paljon.
Toisaalta hyvä niin. Sillä ilman dialogia jäisi moni hyvä idea syntymättä ja moni tärkeä kontakti solmimatta.
Junamatkan voi myös käyttää tehokkaasta "rästihommia" tehden, kalenteria päivittäen, tietokoneella työskentelyyn tai tulevia asioita hahmotellen kuten tänään talousarviota raamittaen.
Miten Helsingissä käydyt keskustelut sitten näkyvät paikallisesti?
Omassa työssäni, niin kuin luottamustoimissakin, on hyvä pyrkiä vaikuttamaan päätöksien valmisteluun, linjauksiin ja esimerkiksi opetussuunnitelman perusteisiin, jotta paikallinen toteutus ja ennakointi tuleviin muutoksiin olisi helpompaa, systemaattisempaa ja alueellisesti toimivaa.
Ajatuksen olisi hyvä olla nykytilaa kauempana.
Ennakoiden, silti hyvät ja toimivat käytänteet hyödyntäen, kehittämistä vaativia asioita parantaen ja yhteiskunnan kuten työelämän muutokset huomioiden.
Tästä laajemmasta perspektiivistä käsin on helpompi miettiä vaikeitakin ratkaisuja kuten kouluverkkoselvitys. Pienten koululaisten terve ja turvallinen oppimisympäristö ja toisaalta toisen asteen opiskelijoiden opinpolku.
Ei tänään, eilen vaan huomenna tai ylihuomenna.
En usko että junamatka antaa riittävästi perpektiiviä asioiden objektiivisempaan tarkasteluun. Onko sellainen ylipäänsä mahdollista?
Lienen kouluverkossa kiinni monesta kohtaa niin työn, kiinnostuksen kun oman perheen eskarilaisen kautta.
"Pitää kysyä viisaammilta ihmisiltä" sanoi edessäni istunut poika puhelimeen paluumatkalla junassa kun ei ollut varma mitä vastata kaverilleen.
Pitää etsiä viisaita ja kauaskantoisia ratkaisuja ajattelisin puolestani minä.
Ne eivät synny yhdestä päästä vaan monen mietinnän ja näkökulmien yhdistelmänä.
Ai niin, ne vaalikonekysymykset. Arvaapa vain vastasinko niihin tänäänkään. Taitaa jäädä huomisen yön puuhaksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti