Avasin sähköpostini palattuani kotiväenillasta ja tehtyämme iltatoimet lasten kanssa ja saatuani heidät nukkumaan. Päivän tohinoiden ja touhujen jälkeen se kyllä onnistuikin vaivatta ja tällä kertaa vatsalihastreenini jäi lyhkäseksi esikoista nukuttaessani. No niin sähköpostin lukukin, sillä boxit vaan täyttyvät syksyn kuluessa koko ajan kiivammalla tahdilla ja välillä menee jo pikakelaukseksi.
Ennen tyttäremme nukkumaanmenoa ehdimme jutella tärkeästä asiasta joka vielä pienen ihmisen suurta mieltä mietitytti. Se liittyi omaan nimeen ja siihen miten sen voisi vaihtaa. Marjaliisaksi.
Vähän aikaa keskusteltuamme aiheesta ja oman nimen hyvistä puolista ja luultuani tyttäremme jo nukahtaneen, kuului peiton alta:
" Minua jännittää naimisiinmeno. Otan mieheni sukunimen" Tiedän, että nimiteemaan vielä palaamme, onhan se huomisen aihe eskarissa. Kuusivuotiaan ei vielä onneksi tarvitse jännittää avioitumista ja sopivan nimisen henkilön löytymistä, vaikka taisi se oikea jo ollakin mielessä. Sukunimi vaan ei vielä muistunut mieleen.
Syksyymme mahtuu muutakin jännitettävää.
Vaalit lienevät yksi niistä - ainakin sähköpostisisällön ja määrän perusteella. Kolme kutsua vastata eri vaalikoneisiin! Ja sen touhun kun aloittaa klo 22 illalla voi uskoa että pää ei ole ihan täynnä niitä viisaimpia ajatuksia. Siis lykkään homman huomiseen.
Joku viisas tosin on sanonut, ettei pitäisi koskaan siirtää asioita, joita voi tehdä jo tänään, tulevaisuuteen. Tiedän sen, silti en ole yhtään viisastunut kokemuksista tässä suhteessa.
Mitähän huominen sähköposti tuo tullessaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti